Viikon valokuvatorstaissa on aiheena arki ; minusta tuntuu joskus että arkeen ei juuri muuta mahdu kuin sotkua ja sähläämistä, ruokailua rapatessa roiskimista, ja kaiken tämän jälkien korjaamista. Silti arki on ainutlaatuista, siitä jää lapsille ne kallisarvoisimmat muistot ja turvallisuudentunne josta... Read more →

Joskus matkustamalla vajaat puolitoista tuntia tuntuu kuin vaihtaisi planeettaa. Hullunkurista kyllä, samasta kielestä ja valuutasta huolimatta Ranskan pohjoisessa naapurissa tuntee kertaheitolla olevansa ulkomailla vaikkei passeja enää leimaillakaan. Säätila, katukuva, ihmisten puhetyyli ja olemus - korostukseen katsomatta - poikkeavat pariisilaisarjesta käsittämättömän... Read more →

Tämä sinkoutui kahdelta eri suunnalta ja oli aivan pakko ajankohtaistaa jo aiemmin blogittamani neljän asian kiertis - olivathan vastaukseni ehtineet muuttumaan, kysymyksistä puhumattakaan... Neljä työtä, joita olen elämäni aikana tehnyt : Tiskijukka (kuvassa paluu rikospaikalle...) Baarityttö Lehdistöattashea Kustannusyhtiön toimittaja Neljä... Read more →

Pojat rakastavat kaksi- ja kolmipyöräisiäkin menopelejä. Yleensäkin pikkupojat pitävät vaudin hurmasta ja huristelevat ajokeillaan riemusta hihkuen, mutta meillä tässä on aivan oma hohtonsa silloin kun saa poseerata "oikeiden" lelujen kanssa ja jopa pääsee kyytiin, milloin mihinkin kapistukseen. Mitä onkaan luvassa... Read more →

Kolmatta viikkoa nunujahtia. Nunu eli ranskaksi nounou on väännös nourrice-sanasta, joka nykykielessä tarkoittaa lastenhoitajaa, hoitotätiäkin. Edellinen kallisarvoinen tohtorintyötä valmistellut tutkijatyttö ei saanut alaansa vastaavaa harjoittelupaikkaa ja lähti Pariisista kotiseuduilleen, ja meille jäi kaksi viikkoa aikaa etsiä uusi kaitsija pojille. Täällä... Read more →