Nyt kun Facebook vilisee lehdistössä tiiviiseen tahtiin (ainakin täkäläisissä julkaisuissa), tulee entistä kyseenalaisemmaksi paljastaa henkilötietojaan tuntemattomille. (EDIT : teoriassahan tiedot näkyvät vain ystäville, mutta kuinka luotettavaa se on ?)

Auringonkukkametsä teki oivan blogituksen aiheesta, ja lupailin vastailla omalta kohdaltanikin.

Kotimaisen tietoturvayritysgurun mukaan näin voisi hoitaa paljastukset suurempia riskejä ottamatta ; omat kommenttini sulkeissa:

• nimi - kyllä (etunimi on, sukunimi on väännös tyttönimestäni)
• ikä - ei (laitoin sepitetyn iän, sekin kätketty)
• työpaikka - noh, sitä ei voi välttää tässä tilanteesta riippuen (ei missään nimessä !)
• harrastukset - osoittain (harrastukseni eli blogitus on varmaankin helppo arvata ; musiikkimakuani en piilottele, linjoilla mm Last FM -sivuilla - ja jos mitenkään voin sponsoroida ranskalaisia rokkarisuosikkejani...)
• kotiosoite - en kertoisi (Pariisi listattuna, tarpeeksi iso ja epätarkka osoite)
• siviilisääty - en kertoisi (olen naimisissa, paljastuu blogistakin alta aikayksikön - ei piiloteltavaa)
• lasten nimet - en kertoisi (lasten etunimet ja iät löytyy blogista jos hieman penkoo)

Valokuvista FB:ssä olenkin jo vaahdonnut ; miten kukaan voi luovuttaa kaikki oikeudet kuvistaan palvelulle ? Itse päätin laittaa sinne ainoastaan potrettini ; sivupalkissa on Flickr-albumini linkki jossa pätee itse valitsemani CreativeCommons copyright-ehdot.

Naamakirjan ajanvietepuoli ei kiehdo lainkaan, ja poistin aikaasyövät SuperWallit ja kaltaisensa heti alkumetreillä. Sen sijaan Friend Wheel jossa näkee miten tuttavat linkittyvät toisiinsa, Six Degrees of Separation -kokeilu jossa yritetään todistaa voivatko kaikki olla toistensa kuudennen asteen tuttuja sekä muut verkkoyhteisöihin liittyvät ilmiöt ovat hyvinkin antoisia. Tämä kuullostaa heti paljon uskottavammalta, kun yrität neuvotella miksi sinun pitäisi päästä sinne työpaikan palvelimellakin, tutkimaan mitä hyötyä sosiaalisista verkkoyhteisöistä voisi olla firmalle...

          *   *   *

La polémique autour de Facebook continue dans la presse ; entre l'ampleur du phénomène et risques liés à la perte d'anonymat, sans parler d'abus de données pour escroqueries etc, les différents experts ne tarissent pas.

Ci-après une liste établie par un gourou de sécurité internet finlandais, concernant les informations que l'on pourrait dévoiler sur le site - avec mes propres commentaires entre parenthèses :

• nom - oui (seul mon vrai prénom y figure)
• âge - non (fausse date de naissance, de surcroît masquée)
• employeur - dépend de la situation (hors de question pour moi)
• loisirs - partiellement (tout le monde se doute de mes centres d'intérêt, mes goûts musicaux sont affichés sur Last FM, et je raconte mes lectures dans mon blog mobile)
• adresse - non (Paris reste assez flou comme adresse...)
• statut marital - pas recommandé (visible pour moi)
• noms et âges des enfants - non (connus de google and co depuis des années grâce à leur journal intime en ligne)

J'avais déjà râlé au sujets des photos dans FB : qui peut bien vouloir céder tous les droits de ses photos au site ?! J'y publie uniquement mon portrait, et mon album Flickr est accessible par un lien, ce qui me permet de conserver les droits d'auteurs que je souhaite via CreativeCommons.

Le côté ludique de Facebook ne me tente guère, et j'ai aussitôt enlevé les gadgets de type SuperWall ou autres partages de blagues vidéo, certes amusants, mais totalement inutiles.

En revanche, Friend Wheel qui permet de voir qui est connecté à qui, l'expérience Six Degrees of Separation qui tente de prouver que tout le monde se connaît au moins au 6e degré, et d'autres phénomènes liés aux réseaux sociaux sont fort intéressants, et peuvent aider notamment à comprendre quel profit une entreprise peut en tirer.