Lauantaina istuin pikkuruisella tuolilla koulussa vuorollani kummankin pojan luokassa ja juttelin opettajien kanssa. Oli vuorossa lukukauden "arviointi", vaikka virallisesti maternelle-koulussa lapsille ei annetakaan arvosanoja.

Paperilla kuitenkin seurataan lapsen taitojen kehittymistä, ja päästyäni yli ensimmäisen vuoden kauhistuksesta, on myönnettävä sen hyödyllisyys - lapsia motivoi kovasti nähdä edistyvänsä ja saadessaan kehuja taidoistaan. On paljon konkreettisempaa nähdä kirjallinen analyysi, vaikka konsepti ensin tuntuikin tyrmäävän stressaavalta.

Merkinnöissä käytetään ainoastaan mainintoja "taito saavutettu" (A = acquis), "parhaillaan oppimassa" (CA = en cours d'acquisition) tai "ei arvioitu" (NA = non applicable), jos aihe esimerkiksi käsitellään vasta keväämmällä.

Kaksi yksityiskohtaa kuitenkin häiritsivät minua suunnattomasti. Ensiksikin kaunokirjoitus ; opettaja näytti miten Jules onnistuu etunimensä kirjoittamisessa, ja muistutti että jos harjoittelemme kotona pitää ehdottomasti valvoa että lapsi tekee kirjaimet oikein. Mutta tuntuukin siltä että äitinsä ei myöskään osaa kirjoittaa "oikein" ; mikä tuo kummallinen e-kirjain muka on ?! Minusta e:n kuuluu olla yksinkertainen silmukka, ei mikään ees-taas miuku-mauku kuten mallissa. Päätin syvimmässä sisimmässäni ettemme harjoittele kotona lainkaan. Poika-parka on siis täysin paikallisen koululaitoksen armoilla "kursiivikirjoituksen" osilta...

Toinen soraääni tuli tavutuksesta. Tunnetusti olen täysin eri mieltä kuin ranskalaiset tavujaosta, enkä edes yritä opetella paikallista käytäntöä - asia ratkeaa radikaalisti välttämällä sanojen katkaisua. Mutta kun lapsia opetetaan tunnistamaan montako tavua sanassa on, miksi vimmatussa yksitavuisten joukossa on "robe" (mekko), joka ensi vuonna oikeassa koulussa mielletään sitten kaksitavuiseksi "ro-be" ? Olisivat pysyttäytyneet selvissä esimerkeissä ; "chat" (kissa), "lit" (sänky) jne.

SUOM.HUOM : Muut esimerkit olivat kaksitavuisissa "chapeau" (hattu), "lapin" (kani) ja "bougie" (kynttilä) ; kolmitavuisissa "parapluie" (sateenvarjo), "papillon" (perhonen) ja "pantalon" (housut) - ks alin kuva.

          *   *   *

J'étais de retour sur les bancs de l'école samedi - pour l'évaluation semestrielle des garçons. Assise sur une minuscule chaise j'ai pu parler à tour de rôle avec les instituteurs de chacun des enfants, et prendre officiellement connaissance de leurs progrès dans différentes matières.

Ayant pris l'habitude de voir mes tout petits évalués, et seulement avec des mentions "acquis" ou "en cours d'acquisition" et non de vraies notes, je dois avouer qu'il est intéressant de suivre l'évolution de ses enfants sur papier, avec des exemples concrets et des exercices dont on ne saurait rien autrement.

La vie en société, le respect des règles et des rituels étant maintenant leur quotidien, mon intérêt se porte avec curiosité vers les autres notations. Linguistique ou mathématique, on aperçoit déjà la facilité de l'un et l'aisance de l'autre dans certains domaines.

Toutefois, deux ombres au tableau viennent souligner le fait que je ne serai jamais complètement en phase avec l'éducation française. Premièrement, l'écriture cursive ne ressemble en rien à ce que j'ai connu en Finlande ! L'enseignante soulignant l'importance de bien guider l'enfant à faire ses lettres comme il faut, je me suis résignée à laisser faire l'école : je ne saurai pas faire la lettre "e" avec une boucle pour le moins bizarre, comme dans l'image ci-dessus. Chez nous, c'était une simple boucle. Na.

Deuxièmement, dans l'exercice permettant d'identifier les mots à une, deux ou trois syllabes, le mot "robe" figure parmi les mots monosyllabiques. A mon étonnement, la maîtresse répondit que pour le moment c'était bien comme ça, et que la notion "ro-be" à deux syllabes n'arrivera qu'au CP. En moins d'un an, un même mot change drastiquement de nombre de syllabes ? Et des exemples moins ambigus, la langue française en regorge ! "Chat", "lit", etc...