Tunnusmerkit : sekava kampaus, pikaisesti sutaistu meikki, samat vakiovaatteet koska ei ehdi miettimään asukokonaisuuksia, voisarvenmuruja dekkarin välissä syötyään aamupalansa metrossa, järisyttävä kännykkälasku surffailtuaan huoletta tuntikausia samaisessa metrossa...

Joko tunnistitte konseptin ? Maman 2.0 eli äiti kaksi-piste-nolla viilettämässä fillarilla koulun ja metroaseman väliä, huutamassa pomolleen joka jäi verekseltään kiinni kolttosten teosta, äksyilemässä miehelleen ja manaamassa tekniikkaa täystuhoilleen - vai miten päin se menikään ?!

Inhoan ilmaisua ruuhkavuodet - koen eläväni enemmänkin kiihdytyskaistalla, ja aina välillä parkkeeraan hätävilkut päällä tienpenkereelle hengähtämään. Tyttökavereitten kanssa terasseja koluamaan, pariksi tunniksi kampaajalle, konttorilla arkistohuoneen palaveriakvaarioon pakoon tai useimmiten nettiin kakkoselämää surffailemaan - jonnekin ja äkkiä.

Pienoinen stressi on motivoivaa ja antaa kyytiä tekemisille, mutta liian suurina annoksina aiheuttaa huonotuulisuutta ja ärtyneisyyttä, joka usein kaatuu lasten ja/tai puolison niskaan. Oman ajan raivaaminen on koko perheelle kullanarvoista ; lentokoneessakin tulee aikuisen laittaa ensin oma happinaamarinsa voidakseen huolehtia muista - jos kuukahtaa siihen ei ole hyödyksi kenellekään.

Jos analysoi ajankäyttöään se antaa uuden motivaation organisointiin : valtaosa ajasta valuu nukkumiseen ja työhön, mutta mihin se loppuaika katoaa ? Vikkelästi kutsumaan tyttökavereita terassi-iltaan tai muihin omiin juttuihin oman mielenterveyden vuoksi !

   *   *   *

Signes distinctifs : une coiffure en vrac, un maquillage simplissime, toujours les mêmes tenues en l'absence de temps pour une combinaison plus recherchée, des miettes dans le polar pour cause de petit déj débout dans le métro, un forfait mobile explosé par le surf dans ce même métro...

Vous reconnaissez le concept ? La Maman 2.0 qui cavale à vélo entre l'école et le métro, criant après son boss qu'elle a attrapé en train de faire des bêtises, se plaignant de la technologie à ses monstroux et boudant son preux chevalier... ou peut-être l'inverse ?!

En finnois une expression à la mode "les années embouteillages" est très prisée par les magazines féminins et les sites en tout genre. Personnellement j'abhorre ce terme et je me placerai plutôt sur une piste d'accélération virtuelle, me garant de temps en temps sur le côté avec les warnings allumés - pour m'évader sur une terrasse avec des copines, chez le coiffeur pour me faire une nouvelle tête, ou même dans ma deuxième vie blogosphérique.

Le stress à petite dose est motivant, mais il faut savoir se préserver et aménager des moments à soi. Ne dit-on pas dans l'avion de mettre d'abord son propre masque à oxygène afin de pouvoir aider ses proches ? Eh bien c'est tout pareil, à vos agendas toutes pour une sortie toute prochaine entre filles !