IVANAhelsinki Lonely Tiger 09 [video]
Piirustusvideo / Vidéo atelier dessin

Kielikiemuroita / Incidents linguistiques

Apprendre_finnoisKaksikielisen perheen arkea riemastuttavat ainutlaatuiset kielikömmähdykset ja vinkeät lausekummajaiset. Uusi blogituttavuus Myötätuulta Kataloniassa haastoi kertomaan aiheesta, ja harmittaa vaan miten ne unohtuvat yhtä nopeasti kuin tapahtuvatkin. Muutama hupaisa juttu on kuitenkin tuoreessa muistissa :

Esikoinen päästi pienen sammakon selittäessään pikkuveljelle mikä on "dragon" suomeksi - lihakäärme !!! No lohi ja liha, même combat...

Itse luulin pitkään rekkaa kutsuttavan jollain slaavilaisperäisellä ilmaisulla ranskaksi ; "smirmork" kuullosti lähinnä vodkan nimeltä mutta paljastautui kirjoitusasultaan lopulta täysin ranskalaiseksi "semi-remorque" alias puoliperävaunu.

TiramisuÄidilläni oli mielessä myös tapakultturien eroja kuvastava tarina ammoiselta Ranskan vierailultaan : oltiin syömässä jossakin eksoottisessa ravintolassa Pariisissa ja seurueessa oli mukana hyvä opiskelijakaverini. Äitini ei tilannut jälkiruokaa ja kaverini kysyi haluaisiko tämä maistaa hänen jälkiruokaansa, johon äitini vastasi innoissaan "merci". Upeiden annosten saapuessa pöytään ystävättäreni popsi omansa viimeistä murua myöten eikä antanutkaan maistiaisia. Miten noloa : en ollut huomannut sanoa että kiittäminen tuollaisessa tilanteessa samaistetaan "non merci" -ilmaisuun ja on siis negatiivinen vastaus !

   *   *   *

Le quotidien d'une famille bilingue est régulièrement ponctué de curiosités linguistiques et des traductions désopilantes. Hélas, on ne les retient que rarement et je regrette de ne pas avoir noté tout ce que j'ai pu entendre. Voici quand même quelques anecdotes encore fraîches en mémoire :

Popmp

En expliquant à son petit frère comment on dit dragon en finnois, notre aîné au lieu de l'expression exacte "serpent-saumon" (lohikäärme) a appelé cela le "serpent-viande" (lihakäärme). Saumon ou viande, même combat... mais bien moins drôle en français - en finnois c'est quasiment une inversion de voyelles et assez hilarant.

Moi-même je crus longtemps que les gros camions à remorque s'appelaient "smirmork" en français - une influence slave quelconque, je supposais. Des années après je fus surprise de découvrir l'orthographe correct de "semi-remorque" !

Ma mère fit les frais de différences culturelles des tournures de phrases lors d'un dîner au restaurant avec mes amis français. Ma mère n'ayant pas pris de dessert, une de mes amies lui proposait de goûter le sien. Ma mère, enchantée, répondit "merci" et attendit son tour en vain : j'avais omis de signaler que "merci" en français s'interprétait plutôt comme un "non merci" en France...

Commentaires

Flux Vous pouvez suivre cette conversation en vous abonnant au flux des commentaires de cette note.

Hei!
Näitä kieleen liittyviä juttuja on aina kiva lukea - suomen kielen opettajana näitä kokee ja kuulee, mutta kun ne unohtuvat.

Blogiasi on muutenkin mukava lukea. Yritän myös ainakin otsikot ranskaksi. Ranskan tunneista (vain alkeet) on niiiin kauan, että teksti on liian vaikeaa. Tosin nyt olisi talven mittaan syytä kerrata: meillä on Siskontytön kanssa suunnitelmissa kielikurssi Antibesissa.
t. Armi

Lihakäärme! Tosi hauska. Harmi kuinka helposti unohtuu hassut sanonnat. Meillä oli kotona suomi-englanti-saksa-sekamelska ja kyllä niitä hauskoja kömmähdyksiä sattui usein.

Yksi juttu tuli tästä mieleen, jonka mun ystäväni kertoi Ranskan vierailultaa. Kun häneltä kysyttiin, että mikä oli hänen kotipaikkakuntasa ja hän vastasi: Sysmä...niin kaikkia nauratti se valtavasti. ;)

Hei Armi ja kiva kun kommentoit - ja hauskaa ranskanoppimista !

*reps* Sysmä on aika paha. =D

Kielikömmähdykset ovat aina hauskoja.

Tuo "merci" kömmähdys sattui minullekin. Työkaveri tarjosi purkkaa, vastasin että "merci" ja olin aivan hämilläni kun hän vain otti itselleen yhden purkan ja laittoi paketin samantien takaisin taskuunsa. Seuraavalla kerralla osasin jo sanoa "oui, merci". :-D

Hauskoja kulttuurieroja. :-D Mieleeni tuli eräs vastaava tilanne Unkarin ja Suomen kulttuurieroista. Unkarissahan on hyvän tavan mukaista ensin kieltäytyä muutamaan otteeseen, jos sinulle tarjotaan alkoholia. Isännän tehtävänä on ehdottaa juomaa useamman kerran, ja vasta noin kolmannella tai neljännellä kerralla voi hyväksyä tarjouksen.

No, eräs unkarilainen ystäväni tuli Suomeen, ja isäntäperhe tarjosi hänelle viiniä. Hän tietenkin kieltäytyi ensimmäisestä tarjouksesta ja saikin sitten istua kuivin suin koko illan, vaikka olisikin halunnut juotavaa. ;-)

Ah tuo kruusailu, onhan sitä Suomessakin harjoitettu : muistan lapsuudestani iäkkään tädin joka ei ottanut kuuleviin korviinsakaan kieltäytymisiä ja pikkuveljeni esim söi itsensä kipeäksi tiikerikakkua jne kun niin tuputettiin.

Meillä molemmat pojat "putoaa" aina silloin kun kaatuvat.(Vaikka voihan sitä kaatua niinkin että putoaa!)

Kun kysyn "mitä kuuluu?" on vastaus aina "hyvin".
Ja paljon, paljon muita esimerkkejä.

Vastaavatpahan (?) edes suomeksi ! Meillä tahtoo aina lipsua ranskaksi heti (monimutkaisemmat kuin joo/ei) vaikka kuinka kysyisin suomeksi.

=)

Hei!

Miulla ois pieni piriste siulle blogissani. =)

Vilkutus Lahdesta. =)

PS:

Se sopii hyvin siun keltaiseen sivupohjaasi. ;D

Merci ! Lasagnea syövät laiskat otukset ovat aina lähellä sydäntä... =)

Jäi hämäämään tuo Sysmäjuttu. Mikä siinä niin hauskaa oli?

Kröhöm, sisäpiirin juttuja... ei vais, se vaan kuullostaa samalta kuin nämä kaksi sanaa :

http://dictionnaire.tv5.org/dictionnaires.asp?Action=4&mot=sucer&che=1

http://dictionnaire.tv5.org/dictionnaires.asp?Action=4&mot=moi&che=1

Eli jos on kotoisin sieltäpäin kannattaa katsoa mikä naapuripitäjä olisi soveliaampi... =o)

Salo kotipaikkakuntana on myös ei-toivottujen listalla... Salaud-assosiaatio ei tullut mieleenikään, ennen kuin E. vihjaisi, että kannattaisi mieluummin kertoa olevansa Turusta. :)

Kielikömmähdykset ovat meilläkin arkipäivää ja niitä nauretaan vielä viikkoja myöhemmin. Opetan parhaillaan E:lle eläinten nimiä suomeksi, ja varsinkin kaikki h-kirjaimia sisältävät sanat ovat ymmärrettävästi vaikeita. Lehmä ja leipä kuulostavat aivan samalta ja karhu on "kara-uu". Minä puolestani en varsinkaan väsyneenä jaksa aina miettiä puheitani, vaan sanon mitä sylki suuhun tuo. Niinpä eilen sanoin ottavani mielelläni muutaman viinirypäleen, "quelques graines de raisin", johon E. totesi nauraen minun syövän kuin lintu. Vasta vähän myöhemmin tajusin pyytäneeni jyviä rypäleiden sijaan ("grains de raisin")...

:D Nämä on kyllä hauskoja. Meilläkin on kaksikielistä menoa => Venäjä/suomi.

Tuttavallemme tuli kerran pieni väärinymmärrys poikansa kanssa, joka kertoi että menee ystävänsä Akin luo ( =k Aki ). Paikalla oli vieraana vanhempia sukulaisia ja sekä he, että pojan Äiti, kuulivat pojan sanovan "kaaki" (JOLTA SE TOTISESTI KUULOSTAAKIN suomalaisen nimen ensimmäisen tavun painon vuoksi).

Äidin vastaus oli: "juu.. mene vain kakalle".

Hämmennys ei ehkä olisi ollut niinkään suuri ellei vessan oven sijaan olisi seuraavaksi paukahtanutkin ulko-ovi.

Juu tuo Salo on aika hauska... eräs tuttu suomalaismiekkonen, sukunimeltään Salo, asuu Ranskassa ja saa joka päivä kestää tyrskähdyksiä nimensä takia, varsinkin kun on asiakaspalvelutehtävissä ja nimitagissa lukee M. Salo. Itse olisin ottanut kyllä käyttöön jonkun muun nimen!

Moni ranskalainen on myös meinannut vetää viinit väärään kurkkuun, kun on keksinyt kysyä juuri lasista hörpättyään, miten Suomessa skoolataan (kippis/qui pisse?)...

Olishan näitä, pitäis varmaan kirjottaa aiheesta oma postaus jos vaan ehtis!

Hih, venäjä-suomi -akselilla on näemmä hupaisaa myös !

Ja tuo "qui pisse" on niin vanha vitsi ettei tullut edes mieleen ; sitä ei enää näe mitä kaikkea hauskaa ympärillä pyörii kun tottuu.

L'utilisation des commentaires est désactivée pour cette note.