Ranskan koululaitoksen koetuksia / Les défis du CP
22.09.2008
Olipa kerran innokas pikkukoululainen, joka halusi oppia lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan kuten isot. Kuusivuotias alkoi koulutiensä riemuiten, kantoi kotiin vihkoja toistensa jälkeen, kotitehtäviä, läksyjä, ulkolukua, väritystehtäviä, kuvitusta, tavutusta, valokuvamuistiharjoituksia...
Aluksi innostus oli rautaista, ahkeroitiin koulun jälkeen, hyviä numeroita ropisi ja käytös oli jopa kiitettävä kymmenen - siitäkin tulee numero joka perjantai (EDIT : opettajan omasta aloitteesta, tämä on täysin opettajakohtaista). Lapsen oppimisen iloa oli upeata seurata, vanhemmat olivat kovin ylpeitä ja pikkuvelikin opetteli siinä siivellä loruja.
Mutta kahden viikon kuluttua älyllinen väsymys alkoi painaa, haukotutti ja keskityskyky petti, poika ei jaksanut tehdä kokonaista tuntia läksyjä yli kuuden tunnin koulupäivän jälkeen. Tänään ei sujunutkaan ulkoa opittu loru ja kotiin kannettiin onnettomana ensimmäinen kutonen. Lorussa rallatetaan ironisesti miten toistetaan aakkoset ilman kenenkään apua.
Nyt ymmärrän miksi Ranskan koululaitos epäonnistuu tehtävässään. Pikkuisilta otetaan luulot heti pois, ja vaikka läksyjä ei teoriassa suositella, niitä on lähes tunti joka päivä - ja opettaja on jo etukäteen uhkaillut että jos joku valittaa liioista läksyistä, menee yksi piste pois.
Yritin olla avomielinen ja positiivinen kaikista epäluuloistani huolimatta, mutten enää voi olla hiljaa. Suurena pulmana on vain miten olla kuristamatta opettajaa kuun lopussa häämöttävän vanhempainillan kruunaukseksi.
* * *
Il était une fois un écolier enthousiaste qui commença le CP avec joie, pressé d'apprendre à lire, à écrire et à compter comme les grands.
Il rapporta à la maison des cahiers remplis de comptines à réciter, des coloriages, des chiffres, des sons, des mots à "photographier" dans sa mémoire, des histoires à illustrer... Avec un entrain sans faille il remplit ses cahiers, les parents observant avec fierté sa joie d'apprendre et le petit frère profitant de quelques bribes au passage.
Mais au bout de quelques semaines, la fatigue intellectuelle pris le dessus, la concentration baissa et le petit écolier avait du mal à faire presqu'une heure de devoirs après une journée déjà bien longue. Aujourd'hui, il ne sut pas son récit par coeur et rapporta un 6/10 à la maison, malheureux comme tout. Comble de l'ironie, dans la comptine il est question de réciter son alphabet sans l'aide de quiconque.
Je m'efforce de me modérer et de ne pas comparer le système éducatif français à ce que j'ai pu connaître en Finlande il y a déjà un certain temps, mais là on a atteint la limite. Que l'on dégoute un enfant dès le début avec autant de devoirs - et que par dessus le marché on menace de retirer un point à quiconque qui oserait insinuer qu'il y a trop de devoirs, je bondis.
Maintenant, mon plus grand défi reste de demeurer calme et posée face à l'institutrice lors de la réunion de parents à la fin du mois, tout en réussissant à faire passer un message clair.
En effet, cette maitresse y va un peu fort surtout lorsque l'on sait que la rentrée des classes a eu lieu il y a à peine 3 semaines !
Ceci étant, en calédonie (dans certaines écoles) les devoirs du soir sont également de la partie dés le CP. Et force est de constater que si les débuts sont un peu rudes, les enfants prennent vite le pli et que les progrés réalisés sont impressionants.
L'un des interets de ces devoirs du soir est à mon sens d'habituer les loulous dés leur plus jeune age à faire ce qu'ils devront répéter durant toutes leurs études. Il faut juste que les enseignants trouvent la mesure entre donner le goût de l'effort et écoeurer leurs petits élèves.
Bon courage, ce n'est que le début ! :)
Rédigé par : laure | 22.09.2008 à 23:42
Mä muistan hiukan samanlaisia tilanteita omien lapsieni kouluajoilta Suomesta. Mä aiheutin hiukan pahennusta vanhempain illassa, kun protestoin liikoja läksyjä ja vielä äänekkäämmin protestoin rangaistuksia, jos läksyjä ei jaksanut tehdä. Ehdotin rangaistuksien sijaan porkkanoita.
Opettajan kanssa meillä ei enää synkannut sen illan jälkeen, hän otti mun ehdotukset henkilökohtaisena loukkauksena ja valitettavasti tuntui, että myös hänen suhtautuminen poikaani muuttui siinä samalla.
Rédigé par : Itkupilli | 23.09.2008 à 01:40
Hi, A little Suomi for you, have a nice day! :)
http://smilimano.blogspot.com/2008/09/loituma.html
Rédigé par : manokata | 23.09.2008 à 02:44
Mina odotan kauhulla tulevaa syksya. Poika menee KG 2, joka vastaa suomalaista eskaria mutta silla erotuksella etta se on koulumaista ja laksyja tulee. On kuulemma rankempi kuin ensimmainen luokka. Opettaja on herttainen, mutta opetusmetodit ovat enemman luokkahuoneopiskelua ja nena kiinni kirjassa.Poika taas vaatii irtiottoa aina valilla ja luulen etta meilla tulee olemaan turhautunut ja vasynyt pieni mies iltaisin.
Rédigé par : pikkujutut | 23.09.2008 à 07:15
No ei kuulosta hyvältä tuokaan, jos nyt en ole järin innostunut suomalaisesta kaikki samalle viivalle -systeemistä myöskään.
Tunnustan etten ole lukenut peruskoulun opetussuuunnitelmaa, mutta ihan vaan kaupunkilaisjärjellä pohdiskeltuna niitä tärkeitä pointteja ovat sosiaalisten taitojen kehittymisen lisäksi oppimisen ilon tuottaminen. Minusta on tärkeää, että kaikilla ekaluokkalaisilla on sopivasti kotitehtäviä. Muutoin esimerkiksi ne, jotka osasivat jo lukea ennen koulua, omaksuvat helposti asenteen, että kaikki on niin yksinkertaista että ei tarvitse mistään vaivautua, ja on aika vaarallista jos se jää päälle pidemmäksi aikaa kun tosiasia on, että jossain vaiheessa jokaisen pitää oppimisen eteen tehdä työtäkin, mutta jo pienestä alkaen pitäisi tähän työhön saada positiivinen tuntuma. Mutta eihän nyt 6-7 -vuotiaan ole tarkoitus tehdä tuntikausia läksyjä - ei siitäkään sitä upeaa onnistumisen tunnetta tule, kun uupuneena toteaa että ei jaksa mitenkään tehdä kaikkia tehtäviä, helposti jää sitten tekemättä kaikki.
Arvostellaanko Ranskassa lapset ekaluokasta lähtien numeroilla viikoittain? Joka aineessako? Minulla on sympatiat jo opettajan puolella tuossa, eivätkö ole byrakraatit keksineet jotain järkevämpää, lasten oppimista edistävää tekemistä opettajalle kuin tiheää numeroiden antamista? Palautetta toki tuokin on, mutta kuvittelisin ettei ihan sellaista, mikä lapsen oppimista edistää.
Oman ekaluokkalaisen ensimmäinen koe on ensi viikolla, en tiedä, miten se arvioidaan. Olen ymmärtänyt että Suomessa vasta kolmasluokkalaiset saavat todistuksen, jossa on numeroita. Numeropalautteen sijasta opettaja pari kertaa viikossa kirjoittaa sanallista palautetta lukemisen edistymisestä. Muissa aineissa näyttäisi tulevan leimoja tehdyistä kotitehtävistä.
Rédigé par : Geranium | 23.09.2008 à 07:53
Olen lukenut myös Violetin blogista näistä jutuista. Aika rankkaa on pienelle koululaiselle... Toivottavasti ilo löytyy taas, vähän myöhemmin, ja opiskelu maittaa!
Mä vähän purnasin myös (mutta vain mielessäni ja muitten vanhempien kanssa) lapseni luokan kesäläksyä. Se oli aikamoinen homma, aiheutti ihanan loman aikana hammastenkiristystä niin äidille kuin lapselle, eikä mielestäni palvellut tarkoitustaan niinkuin sitä kaunopuheisesti selitettiin.
Rédigé par : Anioni | 23.09.2008 à 08:15
Que je suis contente de vivre aux Pays-Bas! Mon fils aine vient aussi de rentrer au CP et n'a aucuns devoirs! Rien du tout... nada, niente, zilch!!! Et c'est la norme au Pays-Bas jusqu'au CE2, peut-etre meme apres! Les enfants n'auront des devoirs que vers l'age de 9 ans, les neerlandais estimant que l'ecole est assez fatigante et donc que ce n'est pas la peine d'en ajouter! Et je suis bien d'accord avec eux. Mon fils est creve ces jours-ci... il faut qu'il se concentre toute la journee, qu'il assimile un nombre d'info incroyable... alors apres l'ecole, c'est l'heure de jouer... ils sont encore petits quand meme! Et puis je n'ai pas l'impression que les neerlandais soient plus cons que les francais donc a priori ca ne leur porte pas tort!
Une amie a moi en France trouve ca genial que sa fille ait une heure de devoirs par jour... d'apres elle, c'est un lien direct avec son niveau d'intelligence....
Hmmm.... je ne suis pas tout a fait d'accord!
En tout cas, pauvre petit Jules...
Rédigé par : Virginie | 23.09.2008 à 09:00
Voi niin tuttua tuo Itkupillinkin mainitsema elamöinti vanhempainkokouksissa:)Ja muut mammat katsoo- "taas se ulkomaan elava..."
Olen jo vaittelyssa kuopuksen open kanssa "lomalaksyista" joita annettiin kesaloman alkaessa. Eilen soitin rehtorille, etten hyvaksy missaan nimessa pakotusta lukemaan niita 20 kirjaa jalkikateen:( Jos ei poika lomala ehtinyt, niin ei ehdi nytkaan.
Hyvaa viikon jatkumoa Maurelita!
Rédigé par : ebru | 23.09.2008 à 09:17
Cela dépend vraiment des instituteurs, chez nous les devoirs sont expédiés en 10 mn et les comptines déjà à moitié apprises en classe
Rédigé par : Valérie Michel | 23.09.2008 à 09:33
Nykyään Suomessa pyritään antamaan jatkuvaa palautetta, mutta ei numeroin, vaan informatiivisemmin (ilme, puhe ja teksti kertovat paljon enemmän). Omankin kasvatuskokemuksen perusteella ylivoimaisesti tärkeintä on osoittaa oppijalle edistyminen ja vahvuudet. Lapset yleensä huomaavat puutteensa osoittamattakin. Tässä on tietysti se riski, että leikitään kaiken olevan hyvin ja lakaistaan pulmat maton alle, mutta kyllä senkin pystyy välttämään rakentavasti esmees ratkaisukeskeisellä meiningillä. Tärkeää on tarjota jokaiselle purtavaa, haastetta, mutta myös onnistumisia.
Open ei toisaalta pidä kuvitella, että pulma on aina oppilaassa, perheessä, yhteiskunnassa tai vesijohtovedessä, vaan pitää myös kurkistaa peiliin välillä.
Meille kerrottiin valittuja kauhutarinoita ranskalaisesta hierarkkisesta, ankarasta ja nolaavasta koulukulttuurista, mutta ne luultavasti olivat jo vanhentuneita. Aika jänskiä kulttuuritörmäyksiä on tullut, kun ranskalaiset delegaatiot ovat käyneet tarkkailemassa oppitunteja PISA-menestyksen takia. "Mutta ettehän te opeta lainkaan" on esim. saatu kuulla jonkin hirmu onnistuneen yhteistoiminnallisen ja keskustelevan tunnin jälkeen...
Suomessa opettajalla on korkea koulutus ja paljon valtaa, mut monessa muussa Euroopan maassa opet ovat pienipalkkaisia ja vähän koulutusta saaneita eikä heillä ole valtaa, vaan systeemi sanelee jyrkästi käytäntöjä. Näillä on vaikutuksensa tietty, esmes open motivaatioon ja oman työn kehittämismahdollisuuksiin.
Rédigé par : kaura | 23.09.2008 à 09:33
Paras lyödä kortit kuitenkin pöytâän heti ekassa vanhempainkokouksessa. Meillä Kaïsa on nyt CE1:llä ja uusi opettaja sanoi heti alkuun meille vanhemmille: "Je vais leur donner des devoirs tous les soirs, même si en principe c'est interdit, parce que je considère que c'est très important. J'espère que vous n'y voyez pas d'inconvénient?" ja oli jo jatkamassa lausetta, kun huusin, ettâ "si, si, j'y vois beaucoup d'inconvénient!". Sitten selitin, ettâ minun puolestani hân saa kyllâ antaa lâksyjâ, mutta minun lapseni ei ole pakko niitâ tehdâ. Ja ettâ jos lapsi ei ole tehnyt läksyjâ, ei se ole hânen vikansa, vaan minun, joka olen hântâ kieltânyt tekemâstâ lâksyjâ. Opettaja tuijotti minua suu auki eikâ osannut siihen sitten vastata mitâän. Olen myôs kouluneuvostossa vanhempien edustajana eli aion jatkossakin olla piikki hânen lihassaan...
Onneksi kuitenkin sen verran fiksu opettaja, ettei ole lapselle asiasta môkôttänyt, vaan esim. viime torstaina Kaïsa piti luokalle esitelmân Suomesta ja suomen kielestâ ja selitti siinâ samalla myös koulusysteemiâ sen mitâ tietââ. Olivat myôs lukeneet Petits Européens-kirjasta (Triplés-sarjaa -suosittelen!) Suomi-kohdan ja muutenkin opettaja on suhtautunut asioihin lopulta avoimesti. Lâksyjâ ollaan tehty sen mukaan, mikâ minusta on sopivaa eli joskus ei ollenkaan, joskus enemmän (riippuen lapsen vâsymyksen tasosta). Toisaalta tietty minun on helppo puhua, kun Kaïsa on lâksyjâ tekemâttâkin yksi luokkansa parhaista oppilaista ja saa kokeista pelkkiâ kymppejâ. Ehkâ opettajan asenne olisi vâhemmân avoin, mikâli kyseessâ olisi huono oppilas? En tiedâ... Toivon että ei, mutta Ranskan koulusysteemin tuntien en ole ihan varma asiasta...
Rédigé par : Jertta | 23.09.2008 à 09:59
Ta rubrique sur les leçons à la maison de ton fiston et cela m'a touché (la nôtre rentre en CP l'année prochaine).
Ci-dessous un texte qui dit clairement que tout devoir écrit est interdit à la maison. En revanche on peut leur demander des leçons à apprendre ce qui je pense est le cas.
Bon courage pour les discussions avec la maitresse. Je sais que c'est toujours hyper délicat et il faut faire preuve de tact et de diplomatie
pour ne pas la braquer...
Circulaire n° 94-226 du 6 septembre 1994
Organisation des études dirigées à l’école élémentaire
B.O.. n° 33 du 15 septembre 1994
http://mentor.adc.education.fr/ > date de signature 06/09/1994
Dans les écoles élémentaires, des études dirigées, d’une durée quotidienne de trente minutes, sont mises en place, dans chaque classe, pendant le temps scolaire, à la suite des séquences d’enseignement proprement dites et avant le début des activités péri-scolaires éventuelles. [...] Dans ces conditions, les élèves n’ont pas de devoirs écrits en dehors du temps scolaire. À la sortie de l’école, le travail donné par les maîtres aux élèves se limite à un travail oral ou des leçons à apprendre. [...] Les circulaires du 29/12/1956, du 28/01/1958 et du 28/01/ 1971 sont abrogées.
Marcel Duhamel Directeur des Écoles
Sur l'histoire de la suppression des devoirs depuis 1956, voir par exemple le site de JC Rolland, conseiller pédagogique à Epinay-sur-Seine http://eppee.ouvaton.org/article.php3?id_article=255
Cette disposition est confirmée dans les document d’accompagnement des programmes 2002 - Articulation école-Collège :
"Dans les classes élémentaires, le travail scolaire à faire à la maison est limité : les devoirs écrits sont proscrits ; par contre, des lectures, des recherches, des éléments à mémoriser peuvent constituer le travail proposé aux élèves. Tout travail à la maison fait l’objet d’une vérification par le maître. Progressivement, les élèves de cycle 3 commencent à gérer leur travail sur la semaine..."
http://www.ac-bordeaux.fr/ia24/IENDordogneNord/documents%20accompagnement/articulation%20ecole%20college.pdf
Rédigé par : Marianne | 23.09.2008 à 11:00
Jusqu'à présent nous avons eu la chance d'avoir des enseignants de qualité (sauf l'année dernière chez les Moyens pour le cadet où elle était très... moyenne...), et des enfants sans grande difficulté, suffisamment attentifs en classe pour que les devoirs ne durent pas des heures à la maison.
Pour avoir gardé et veillé aux devoirs d'autres enfants en même temps, j'ai pu néanmoins constater que la faculté de concentration est une grande qualité chez certains, et dont il faut encourager le développement chez d'autres !
En cas de souci, j'aurais tendance à rencontrer l'enseignant, en évitant d'arriver avec des idées toutes faites et sans le prendre d'emblée pour un ennemi ; je chercherais à le convaincre que je suis plutôt une alliée pour l'apprentissage de mon enfant.
Et surtout, j'évite de dénigrer l'enseignant devant mon enfant !
Maintenant, tout dépend bien sûr des situations particulières, des personnes que l'on a en face de soi, des possibilités de communication, etc...
N'hésite pas à parler avec d'autres parents, de la classe, de l'école, du quartier, pour connaître les résultats des années passées (notamment pour ce qui est de la lecture) de l'enseignant en question ou de ses collègues.
L'intérêt est que tu pourras ainsi voir ce qui se fait ailleurs et si à terme il ne faudrait pas envisager un changement pur et simple d'établissement. Malheureusement, toutes les écoles n'ont pas effectivement le même niveau d'enseignement.
Bon courage, et à bientôt. Bises.
Rédigé par : Sylvie | 23.09.2008 à 11:02
Kiitos kommenttivyörystä, aihe on aina yhtä puhutteleva ja on hienoa saada "vertaistukea" ! =)
Pelkään juuri tuota, että opettaja kostaa vanhemman purnauksen ja lapsi on luokan silmätikkuna. Eräällä tuttavalla on kokemusta moisesta ilkeilystä...
Turhauttavaa on myös, että poika osa loistavasti lukea valokuvamuistista (luokan oppimismetodi jouluun asti) ja hallitsee äänteet joista mm nasaaliäänteet paremmin kuin äitinsä, matematiikka sujuu kuin leikiten ja piirtämisessä on oikea haka - ainoa josta tulee numero on juuri se ulkoluku joka mättää.
Eli arvosanat tulevat vain käyttäytymisestä (joka perjantai ; viimeeksi täysi kymppi !) ja ulkoluvusta. Tämä on täysin opettajakohtaista eikä koululaitos suinkaan pakota opettajaa siihen, eli minun sympatiani eivät mene opelle joka itse päättää arvostella lapsia.
Lisäksi läksyt jotka vaativat vanhempien apua ainoastaan korostavat kuilua korkeamminkoulutettujen vanhempien ja esim emigranttiperheiden välillä. Mitä demokratiaa tämä muka on ? Hyväosaiset ovat siis taas tasa-arvoisempia kuin toiset.
Kaikista näistä PISA-tutkimuksista johtuen Ranskan koulujen ohjelmat ovat entistä kunnianhimoisempia, ja voin kuvitella opettajien olevan turhautuneita tuntimäärien vähennyttyä - nyt ei ole enää koulua lauantaiaamusin (onneksi), samoin keskiviikot ovat vapaita harrastuksille ja meillä Suomi-koululle.
Rédigé par : Maurelita | 23.09.2008 à 11:25
Je crois que c'est la première fois que je lis un mail/blog de ta part qui n'est pas positif/enthousiaste/enjoué/drôle/dynamisant.... ;-))
Bienvenue dans le monde merveilleux des parents d'élèves...
Tu as la chance d'avoir connu la meilleure école au monde, inutile de revenir là-dessus, c'est de notoriété commune... et cela me rappelle ton bonheur d'aller en cours lorsqu'on était ado, alors que je ramais au lycée français: bon courage pour la suite !
Tu as aussi la chance d'élever tes enfants dans une double culture, avec bilinguisme, ouverture culturelle, voyages, curiosités.... C'est un peu l'esprit qu'il faut garder face à cette rentrée de CP. Je suis d'accord avec toi 1H de boulot le soir, c'est énorme après une journée en classe, les garderies, la cantine certainement trop bruyante, les allers retours, la fin des vacances... et la météo qui change. Pour parler franchement, pour B (4ème), les profs recommandent 1H30, pour M (CM2), si on fait 30mn c'est le bout du monde... Quant à P, en terminale avec un bac en ligne de mire, je me demande toujours quand & si il bosse. Le plus gros challenge de P pour l'entrée au CP était de rester assis pendant toute une demie-journée, ce qui contrastait complètement avec son rythme naturel (maintenant c'est le contraire avec internet): au déjeuner à la maison, il fallait qu'il soit debout en dansant d'une jambe à l'autre ! & ça a duré un bon mois...
Les devoirs sont énormément contestés, entre des directives de l'académie qui retourne sa veste à chaque rentrée scolaire, les parents qui n'ont pas l'envie, ni la pédagogie de les faire, les enfants qui sont claqués. En même temps, & c'est ce que je vois de plus intéressant, c'est un lien formidable pour suivre ce que ton fils a fait dans la journée, accompagner ses progrès & aussi le stimuler pendant les moments où vous êtes ensemble (la première affiche qu'il va déchiffrer dans la rue !) - Et cela maintient un excellent lien entre les parents, l'enseignant & l'enfant, pour que la pédagogie, l'éducation & les progrès soient un succès commun.
Je trouve par contre un peu "dur" de noter les enfants avec des notes sur 10, sur 20, plutôt qu'avec des appréciations/lettres. Tout d'abord, parce que 6/10, un enfant de 6ans ne sait pas trop ce que cela représente, parce qu'on parle de poésie, parce qu'il vaut mieux stimuler que brimer...
Notre cadet M a aussi eu Gafi comme méthode de lecture, qui est sympa, parce qu'elle mélange plusieurs méthodes (globale, semi-global, borel-mesoni), donc le succès est garanti, quelque soit le niveau de lecture de l'enfant. Et tu peux accompagner ton enfant en achetant des petits livres d'histoire (à lui lire dans un premier temps & pour l'accompagner ensuite) avec le personnage, qui sont classés par niveau de lecture, en les sortant de l'apprentissage pur:
http://recherche.fnac.com/search/quick.do?text=gaffi&category=book&bl=HGLIrera
Les maths, c'est plus sympa quand on compte les bonbons que l'on va manger, les playmobiles qui attaquent un fort, les DVD qu'on préfère ; une partie des devoirs peut être fait avec le papa, l'autre avec la maman, ça permet de ne pas lasser & d'associer tout le monde. Tu peux aussi trouver (Eveil & jeux) des lettres aimantées, & le frigidaire devient un tableau pour jouer a fabriquer des mots...
En fait, cette année de CP, & surtout ce mois de Septembre sont une période de transition & d'apprentissage pour tous (à discuter avec l'enseignant quelle est son ancienneté en tant que prof, dans cette classe, le pourquoi de ses choix, méthodes...) & aux vacances de la Toussaint, tu te rendras compte que toutes les "surprises" de la rentrée sont devenues le rythme normal des choses, que la lecture c'est magique, & ton petit a tout un monde qui s'ouvre à lui en tant que GRAND. En tout état de cause, prendre un enseignant en grippe & se le mettre à dos ferait toujours surtout une personne pénalisée: l'enfant...
N'imagine pas que ce soit par fatalisme que je t'écris tout cela, je sais que les travers de l'école lorsque j'étais enfant subsistent (le poids des cartables, le par-coeur au lieu de la découverte, l'histoire & la géo qui sont anti-ecolo à consommer autant de papier pour rien en ce qui me concerne, les cours d'ordi où le prof en sait moins que ses élèves...), mais tu peux être assurée qu'une fois ce cap passé, ton fils retrouvera avec plaisir le chemin de l'école (pour mieux te faire un collier de nouilles pour la fête des mères). Et je continue à me battre avec mes loulous sur les devoirs à la maison qui sont rendus sous forme de torchons, de leçons mal sues ou mal appliquées, à donner des cours d'Anglais en parallèle, ...& à leur laisser prendre leurs responsabilité quand à un moment ils n'ont pas envie, pas perçu la nécessité, parce que ça aussi, ça fait partie des apprentissages que l'on peut faire. Je t'assure que c'est juste le mois de Septembre qui est un peu dur pour tout le monde...
PS: merci pour le lien, cela m'a permis de faire enfin un tour sur ton blog que je retrouve toujours avec autant de plaisir !
Rédigé par : Emma | 23.09.2008 à 11:31
Merci pour l'avalanche de commentaires, c'est génial de se savoir entourée et de pouvoir comparer les expériences.
Apparemment cela dépend vraiment de l'instituteur - nous sommes juste mal tombés. Personne ne leur impose de noter les enfants, et bien que les devoirs écrits soient officiellement bannis c'est habilement contourné : apprendre à réciter douze lignes, illustrer une autre comptine, les chiffres jusqu'à 19 et un coloriage des plus ardus genre mandala prend allègrement 45min, voire plus avec la fatigue de la journée déjà bien longue.
Quand on voit que les petits Finlandais ont moitié moins de cours, quasiment pas de devoirs et sortent les champions de toutes les enquêtes sur le niveau scolaire, on se demande pourquoi il faut stresser les CP à ce point. Visiblement aux Pays-Bas ils sont du même avis, petits veinards.
Promis, je ne critique pas devant l'enfant et resterai très zen et diplomate à la réunion de parents à la fin du mois. Il faut créer une complicité avec cette maîtresse et essayer de comprendre comment bénéficier de sa motivation furieuse. Finalement, elle doit être très enthousiaste à vouloir faire progresser nos enfants. Affaire à suivre...
* * *
Ironie de l'actualité, pendant que je fais des éloges du système finlandais, un nouvel incident de tirs dans une école vient de tomber dans les dépêches... Horrible. Peut-être est-il encore plus dur d'échouer dans le meilleur système du monde ? Je compatis mais pourquoi tant de haine ? http://fr.news.yahoo.com/ap/20080923/twl-finlande-fusillade-1be00ca.html
Juuri kun olin mainostamassa koululaitostamme, uutissähkeissä tipahti tieto Kauhajoen ampumavälikohtauksesta. Voi kamala. Ehkä on vielä kurjempaa epäonnistua noin erinomaisessa systeemissä, mutta miksi kaikki tuo viha ?
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Ylil%C3%A4%C3%A4k%C3%A4ri+Kauhajoen+kouluammuskelussa+kuolleita/1135239654750
Rédigé par : Maurelita | 23.09.2008 à 11:41
Noista läksyistä vielä:
meillä täällä ranskalaisessa koulussa CP:llä ohjeeksi annettiin: ei ikinä kauempaa läksyille kuin 20 min.
En tiedä onko vain tämä ope noin armollinen,
vai ovatko muutkin CP:n opet.
Rédigé par : violet | 23.09.2008 à 14:22
Kiitos Violet tiedosta ; kyselen sitten opelta miten paljon aikaa pitäisi käyttää jos kerran antaa tommoset määrät kotitehtäviä.
Serkkutytöllä on läksyt niin hyvin pohjustettu koulussa, ettei kotona juuri tarvitse urakoida. Ehkä tuo olisi se oikea tapa ?
Noh, Ranskassa lapset nujertuvat läksyjen alle, Suomessa pelkäävät tulevansa ammutuiksi. Mihin mennään kun menee nyt luonnonvarojen kulutuskin jo yli maapallon resurssien just tänään :
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Kulutus+ylitt%C3%A4%C3%A4+t%C3%A4n%C3%A4%C3%A4n+luonnon+rajat/1135239639610
Maailmanlopun meininkiä.
Rédigé par : Maurelita | 23.09.2008 à 17:21
Hei vaan!
Minulla ei vielä ole omia lapsia, mutta olen täällä Ranskassa asuessani myös seuraillut pienten ranskalaisten koulunkäyntiä, ja verrannut sitä suomalaiseen käytäntöön.
Olen samaa mieltä siitä, että Ranskassa väsytetään lapset läksyillä ihan loppuun ja lisäksi kaikenlainen ulkoaoppiminen, mitä myös vielä jatketaan yliopistossa, tappaa kiinnostuksen ja ilon oppia.
Minä myös olen kauhulla lukenut uutisia Suomen kouluampumisita, enkä ymmärrä. Sen minkä olen ymmärtänyt, on että koulukiusaamista on esiintynyt.Ja muistan myös omat koulukokemukset Suomessa, sekä sen, kuinka helppo olikaan joutua nälvimisen ja naureskelun, ellei vielä pahemman kohteeksi.
Olisi siis mielenkiintoista tietää, kuinka paljon Ranskan kouluissa on koulukiusaamista?
Terveisiä Pariisin itäpuolelta, ja tsemiä kaikille koulunkäyntiin!
Rédigé par : Hanna | 23.09.2008 à 22:04
Mina nyt kommentoin muitten kommentteja viela lukematta, mutta... Eiko nayta vahan liian paljolta/vaikealta laksylta jos opettaja joutuu itse koneella naputtamaan, tulostamaan, liimaamaan laksyvihkoon pikku kaverille laksyt? Ei taida olla ihan samalla tasolla se mita vaaditaan ja se mita taman ikainen voi osata. Eiko laksyjen muistiinpanossa jo tule ilmi laksyjen paljous, vaikeus? Vanhemmille he siis antavat laksyt tehtaviksi? Eli siis laksyja on liikaa jos taman ikaisena jo vanhempaa tarvitaa...
Liika on liikaa... Voi luoja, ajatella, etta meillakin se kohta pari vuotta viela.
Vanhempainkokouksessa muuten ihmettelivat minua kun itse ihmettelin 4 vuotiaana aloitettavaa 30een laskeskelun opettelua ja muuta sen mukana tulevaa... En tieda, minako se vaadin lapseltani liian vahan, kun jo 4v pitaisi aakkosetkin melkein osata? Suomessa muistaakseni ne opeteltiin vasta ekalla? Muistanko vaarin? Apua...!
Nimimerkilla, minussako vika?
* * *
Sain kommentit luettua ja kiinnostavia kokemuksia ihmiset tanne ovat jakaneet.
Kerrothan sitten miten kyseisessa kokouksessa meni. :)
ps. Ylla olevasta kommentistani viela, etta ihmettelin puoliaaneen viattomasti tuota 'Moyenne Sectionin' opeteltavia asioita/paljoutta - sain vain ihmettelevia katseita kohdalleni. Onneksi ovat taalla suomalaisesta koulunkaynnista jo kuulleet, luokanopettaja silla perusteli ihmettelyni muille vanhemmille. ;)
Luulen, etta naissa laksyjutuissa voi menna tassa maassa hetki, etta ne mihinkaan muuttuvat. Kuuluvat niin ihmisten ajattelutapaan, etta voisi melkein sanoa sen heilla kulkevan suonissa. Ja oikeastaan tama ajattelutapa loytyy muuallakin, myohemmin myos tyomaailmassa. Se onkin sitten taas ihan toinen juttu. ;)
Rédigé par : M'man | 23.09.2008 à 23:33
Je ne voudrais pas te faire peur mais en CE1 c'est trois fois plus de devoirs. On ne les fait pas en entier, je suis "anti-devoirs". Mais le système scolaire français n'est malheureusement pas près de changer.
Rédigé par : marie | 24.09.2008 à 12:43
Kiva Hanna kun kävit kommentoimassa. Koulukiusaaminen on aika arka aihe, siitä en tiedä juuri ollenkaan mutta taidan kysellä lähipiiriltä. Asiaa kuvastaa hyvin se etten edes tiedä miten se kääntyy ranskaksi - varmaankin koska siitä ei puhuta. Onko se vain aiheena tabu vai onko sitä tosiaan vähemmän ?
Hei M'man, ihan samoilla linjoilla ollaan - ja jos kantti kestäisi tekisi mieli tehdä kuin Jertta joka pamautti suorat sanat luokanopelle ja kieltää lastaan tekemästä (liikaa) läksyjä. Alankin tästä kehitellä listaa kysymyksistä ja kommenteista sinne kokoukseen 30.9. Hui.
* * *
Bonjour Marie et enchantée ; tu ne fais que confirmer mes craintes, mais je suis décidée à essayer d'aborder ceci avec l'enseignant d'une manière positive et constructive. Croisons les doigts...
Rédigé par : Maurelita | 24.09.2008 à 13:38
Hei, kannan minäkin korteni kekoon espanjalaisesta koulusysteemistä. Kuulostaa hyvin samantapaiselta kuin ranskalainen koulu, nimittäin tuntuu, että lapselta riistetään oppimisen ilo, koska kaikki koulun jälkeinen aika menee läksyn tekoon, joita on todellakin paljon. Lapseni olivat espanjalaisessa valtion koulussa toinen kolmanteen luokkaan asti ja toinen tokaluokkaan asti, nyt elokuussa siirtyivät suomalaiseen kouluun. Ero on huima, lapset huomaavat itsekin sen. Myös espanjalaiset äidit, ainakin useat, ovat sitä mieltä, että läksyjä on paljon, mutta eivät kauheasti anna palautetta opettajalle, varsinkaan kriittisesti, koska pelkäävät seurauksia, jotka pahimmassa tapauksessa kääntyvät omaa lasta vastaan luokkahuoneessa. Eli ope projisoi "vihansa" äidin kommenteista lapseen. Hullua, mutta niin se vain on.
Rédigé par : anamaria | 24.09.2008 à 13:59
Hei Anamaria, siinä onkin taiteilemista - saada oma viestinsä läpi suututtamatta opea. Äkkiä diplomatian pikakurssi tänne !
Rédigé par : Maurelita | 25.09.2008 à 01:14
Pakko kertoa omista kokemuksista vaihtovuoden jälkeen. Tuli nimittäin huomattua aika selkeitä eroja ranskalaisten ja suomalaisten opiskelijoiden välillä.
Ainakin oman kokemukseni mukaan suomalaiset ovat parempia hahmottamaan kokonaisuuksia, näkemään kokonaiskuvan ja ehkä myös analysoimaan asioita syvällisemmin. Ranskalaiset puolestaan pesevät suomalaiset argumentointitaidoissa ja -valmiuksissa sekä esiintymistaidossa.
Itselleni oli ihan käsittämätöntä, että grande ecolessa laskuharjoitukset olivat ihan puhtaasti kilpailutilanne, jossa ei edes yritetty varmistaa, että kaikki tajuaisivat edes jotain. Opettaja lätkäisi tehtävämonisteen ryhmille ja tokaisi, että aikaa on 20 minuuttia ja että tehtävistä saa pisteitä, jotka tietenkin vaikuttivat arvosanaan. Lisäksi kukaan ei koskaan joutunut laskemaan mitään yksin, vaan kaikki tehtiin ryhmissä. Joka tietenkin johtaa siihen, että ryhmästä 2 laskevat ja muut hölöttävät muita asioita. Välillä ei oikein tiennyt, että olisiko tilanteessa pitänyt itkeä vai nauraa. :)
Rédigé par : Karoliina | 25.09.2008 à 16:23
Ok sama siis heijastuu jatkossakin... Olisi bisnes-rakoa yksityiselle opetukselle kotimaisella metodilla, poimien parhaat puolet kummastakin.
Rédigé par : Maurelita | 26.09.2008 à 13:36
Hei,
Piti itsenikin kommentoida Ranskan kouluasiaa.
Esikoisemme oli "suuren epailykseni" heratessa 3,5 vuotias napero, iloinen, sosiaalinen ja hyvin kayttaytyva. Omien vanhempien mielesta tietenkin todellinen kullannuppu...
Nainpa olikin katkera pala, kun puolivuositodistusten loppulausunnossa opettaja moitti lastamme; hanen mielestaan poika ei ollut kovinkaan "kypsa" ja hanen pitaisi viela "kasvaa" ennen varsinaisen koulun alkamista.
Pistin takaisin vihaista kritiikkia siita miten mielestani kolmevuotiaan lapsen ei tarvitsekaan olla niin kovin "kypsa", eiko nyt lapsella saa olla lapsellisia tapoja?
Tama "lapsuuden hukkaaminen" minua onkin huolestuttanut eniten tahan astisessa koulussa. Se nakyy mielestani monessa hetkessa ja asiassa. Esimerkiksi kun muistutan poikiani aamulla siita miten heidan taytyy luvata aidille viettavansa oikein hauskan paivan, olen jo pariin otteeseen saanut kuulla vieressa olevalta opettajalta kommenttia tyyliin "niin no etenkin etta he tyoskentelevat ahkerasti".
Kuinka "ahkerasti" taytyy pikkulapsen "tyoskennella" jotta han on ranskalaisten normien mukainen??
Onneksi lapset ovat kylla itse tyytyvaisia seka kouluun, luokkakavereihin etta opettajiinsa. Ensi vuonna esikoinen hylkaa lopullisesti lapsen asemansa lahtiessaan "oikeaan kouluun"; stressaan tilannetta jo nyt niin etta haen netista vertaistukea etukateen:-)
On kuitenkin lohdullista todeta, etta tassa maassa "hyvat oppilaat" ovat todella hyvassa asemassa koko koulunsa ajan; heita nakojaan kannustetaan kaikin keinoin loppuun asti. Nyt taytyy enaa toivoa etta omat poikamme kuuluisivat tahan onnekkaiden joukkoon...
Oikein hyvaa (koulu)syksya toivottaa Kotiaiti Normandiasta.
Olisiko taalla muuten sattumalta muita "lapsellisia" samoilta seuduilta?
Rédigé par : Judith | 08.10.2008 à 18:53
Hei Judith ! Kiva kun kommentoit - ja täältä pesee vertaistukea !!!
Tiedän toisen suomalaisäidin joka asuu Dieppessä, yllä kommentoinut Jertta.
Laitan spostilla enemmän, odotellessa että saan sulateltua vanhempainkokouksen ja maanantaisen kaupungintalolla olleen kokouksen koululaitoksen parantamisen tiimoilta...
Ei menetetä toivoa, palaan asiaan. =)
Rédigé par : Maurelita | 08.10.2008 à 21:37
Hei Maurelita,
Olipas kiva kuulla etta taalta loytyi samalla seudulla asuvia...Dieppe on meilta pienen ajomatkan paassa, mutta sehan ei menoa haittaa! On muuten mahtavaa seutua, ollaan siella kayty muutamaan otteeseen ihan vain ihailemassa luontoa ja upeata rantaa!
S-postiosoitteeni saa vapaasti antaa eteenpain Jertalle, olisi todella kiva paasta yhteyteen paikallisten suomalaisten kanssa, joita en enaa edes uskonut loytavani!
Halusin muuten viela mainita, etta hyvalta tuntuu kun voi "vahan avoimemmin" kritisoida paikallista menoa. En ole itse viela uskaltanut ihan oikeasti avoimesti sanomaan sanottavaani, sellainen rohkeus puuttuu viela talla hetkella. Mutta luultavasti alan minakin kylla pitamaan enemman julkista metelia, jos esikosen ensi vuoden laksyt nayttavat yhta hurjilta kuin valilla kuulee puhuttavan.
Onneksi opettajat ovat ainakin tahan mennessa kuitenkin suhtautuneet suht neutraalisti (vienosti esitettyihin:-)) kommentteihini, joissakin kohdissa he ovat olleet hyvinkin samaa mielta.
Juuri eilen juteltiin esikoisen open kanssa koulupaivien pituudesta (heilla alkaa 8.30 ja paattyy 16.30). Olimme samaa mielta, etta lapset ovat liian vasyneita, tama nakyy kayttaytymisessa erityisesti tiistai -ja perjantai -iltaisin.
Jos paiva olisi edes enemman kerhotyyppista toimintaa, mutta uskon etta "selka suorassa tyoskentely" kahdeksasta neljaan on aikuisellekin jo ihan tarpeeksi, puhumattakaan viisi-vuotiaista naperoista!
Mukavaa viikonloppua, nautitaan auringosta viela kun sita on liikkeella!
Judith
Rédigé par : judith | 10.10.2008 à 08:38
Löysin sattumalta tämän artikkelin, kun etsiskelin suomalaisia lasten loruja netistä. Ajatttelin, että jospa meidän CP:läinen lausuisikin jonkin suomenkielisen lorun koulussa loman jälkeen niiden ihmeellisten ja käsitämättömien runojen sijasta ,joita täällä meillä päin lasten tâytyy oppia ulkoa. Ja huomasin siis, että on toisiakin äitejä, jotka manifestoivat tätä ranskalaista koulusysteemiä. Minä nimittäin EN ole tehnyt enkä teettäänyt niitä läksyjä meidän CP:läisellä, koska en ole pitänyt sitä tärkeänä! Meidän pikku koululainen rakastaa matematikkaa, osaa kirjaimet (isot ja pienet ja kaunokirjaimet!!), mutta ei vielä osaa lukea sujuvasti eikä osaa niitä kymmentä runoa ulkoa, joita olisi pitänyt kotona kertailla valtavan pitkän koulupäivän jalkeen. Koulua on käyty vasta neljä kuukautta ja nyt pitäisi aloittaa tukiopetus ja RASED opettajan opastus! Ei käy! Marssin opettajan puheille ja kerroin, että minulla on aivan toisenlainen näkemys näin pienten lasten koulunkäynnistä ja kerroin suomalaisesta systeemistâ. Yritin olla kohtelias ja hyökkäämättä häntä vastaan. Keskustelun tulos oli kuitenkin se, että ohjelma on mâärätty ja opettaja on vain virkamies, joka tottelee ylemmältä taholta asetettua ohjelmaa! Olin kauhuissani kuullessani, että ihminen ,joka opettaa poikaani 7 tuntia päivâssa ajattelee olevansa vain virkamies sen sijaan ,että tiedostaisi sen valtavan suuren vaikutuksen, joka hänellä on pieniin koululaisiin heidän oppimistaipaleella. Tämä ihminen päättâä jo nyt, että pojallani on oppimisvaikeuksia, koska hän ei ole 4 kuukaudessa oppinut jo lukemaan tâydellisesti 5 vuotiaana! Kerroin ,ettâ nämä "oppimisvaikeudet" ovat minun syytäni, koska en ole teettänyt niitä mielestäni tarpeettomia läksyjä tämän syksyn aikana. Vaan olen antanut lapseni olla lapsi ja leikkiä koulun jälkeen sisartensa kanssa onnellisena. Haastateltuani joitakin toisia äitejä (ranskalaisia) olen huomannut, ettâ monet pitävät tärkeänä työnteon opettamisen lapsilleen teettämällä kotiläksyt joka päivä. Kamalaa! Minä haluaisin nimenomaan VÄLTTÄÄ sitä, että opiiminen alkaisi tuntua pojastani työnteolta!! ja niinpä olenkin pâättänyt ,että tämän joululoman aikana leikimme oikein todenteolla opetellen samalla lukemista, jotta voin näyttâä todeksi erilaisen pedakogiikkanäkemykseni toimivuuden.
Rédigé par : Kristina | 23.12.2008 à 23:54