Paris by bike
03.12.2008
Pariisin kaupungin uusi mainoskamppanja liikenneturvallisuuden puolesta puhuttelee rankasti - ainakin niitä ruljanssin särkyvimpiä osapuolia. Jalankulkijoiden ja kaksipyöräisten henki ei ole paljonkaan arvoinen kiireisten, välinpitämättömien ja piittaamattomien autoilijoitten keskellä.
Vuoden alusta on kaupungin kaduilla kuollut 25 jalankulkijaa, 15 mopoilijaa tai moottoripyöräilijää ja 5 pyöräilijää - jälkimmäisistä tietääkseni monikin bussin alle, mutta tästä kampanjassa vaietaan ja puhutaan lähinnä kuorma-autoista...
Juuri tänä iltana manasinkin erityisen edesvastuuttomia autoilijoita fillaroidessani 800 metrin matkaa metrolta kotiin. Viiden minuutin sisälle mahtui kolme törkeästi pyöräilijää kohtaan käyttäytynyttä, joista yksi oli todella läheltä liipaissut kaistapää - ainoana prioriteettinään ettei vasemmalta ohi kiilaava toinen rämäpää pääsisi ohitseen. Kuka siinä ehtii silloin katsomaan onko oikealla puolella joku, kenties polkupyörä. Vilkkuvine valoineni olin kuitenkin yhtä näkyvä kuin joulukuusi !
* * *
La nouvelle campagne de la Ville de Paris "Changeons de conduite, Partageons Paris" interpelle d'une manière choc - du moins les acteurs les plus fragiles de l'histoire. La vie d'un piéton ou d'un conducteur de deux-roues, motorisé ou non, ne vaut pas bien cher face à l'égoïsme et l'insouciance d'un conducteur pressé.
Cette année, déjà 25 piétons, 15 utilisateurs de deux-roues à moteur et 5 cyclistes y ont laissé leur peau ; les derniers souvent sous les bus, mais la campagne parle plutôt de "poids-lourds"...
Pas plus tard que ce soir ai-je crié scandale face à l'attitude irresponsable des trois (!) automobilistes m'ayant frôlée en cinq minutes de trajet - dont un de très très près. Mais quand on focalise sur comment ne pas se faire griller par un autre chauffard qui arrive par la gauche, il est clair que l'on n'a pas le temps de se soucier de ce qui se trouve à sa droite. Même s'il s'agit d'un cycliste fragile et qui clignote pourtant comme un arbre de Noël.
Oma pyöräni on nyt talviteloilla ja pyöräilykautenakin suurin osa matkastani menee autottomia reittejä pitkin. Mutta kyllä täälläkin osataan. Lempparini ovat pyörätielle törkeästi kurvaavat ja pysäköivät taksit ja pakettiautot. Kerran liippasi niin läheltä, että suutuspäissäni potkaisin auton kylkeä. Kuskin ilme oli näkemisen arvoinen. MRRRR!!!
Rédigé par : Anzi | 03.12.2008 à 08:22
Hyvä hyvä, toivottavasti jäi lommo kylkeen autolle !
Harmittaa kun itse olen niin keskittynyt tasapainoilemaan että en juuri ikinä saa muuta tuhoa kun huudeltua solvauksia - ja nekin talvisin harakoille kun autojen ikkunat ovat visusti kiinni.
Rédigé par : Maurelita | 03.12.2008 à 12:49
Taalla Pariisissa liikenne on kylla tosi hurjaa menoa. Ja ma katson sita lahinna henkiloauton tuoman "suojan" takaa. Asiakkaat, jotka autoilee paljon kertovat nakevansa moottoripyoraonnettomuuksia lahes paivittain. Uh!
Rédigé par : Susu | 03.12.2008 à 15:17
Olen erityisen varovainen juuri bussien ja pakettiautojen kanssa, koska eivät näe sivulle.
Kukahan idiootti päätti että pyöräkaistan voi yhdistää bussikaistan kanssa ? Vuosisadan moka.
Rédigé par : Maurelita | 03.12.2008 à 15:36
Minulla on karmaisevia muistoja Ranskassa pyöräilemisestä (eniten maalta ja Pohjois-Ranskasta): pyöräteitä, jotka loppuvat kuin seinään juuri ennen isoa risteystä, liikenneympyröitä, joissa vilkun käyttö on olematonta ja jossa pyöräilijä huomioidaan yhtä hyvin kun kärpänen tuulilasissa... Kaupungissa autojen seassa pyöräillessä on kyllä tosiaan hengenvaarassa, vaikka kuinka huitoisi ja käyttäisi vilkkuvaloja. Muutaman liikenneonnettomuuden kokeneena olen tosin muutenkin pelokas liikenteessä.
Rédigé par : jospa | 03.12.2008 à 16:16
Sen jälkeen kun yksi kirottu hurjastelija posautti miehen säären palasiksi, olenkin muuttunut agressiiviseksi. Tuntuu tosiaan että pyöräilijä hoidetaan pois tieltä tuulilasinpyyhkäisyllä (hyvä vertaus !) ja siihen en halua tottua. Saavat siis kuulla minun kailotustani.
Lasten kanssa liikutaan ehdottomasti vain pyöräkaistoilla ja vältellään pahoja risteyksiä, mutta aina ei niitäkään voi kiertää.
Rédigé par : Maurelita | 03.12.2008 à 16:24
Mitenkäs ne turvaviirit, joita lapsuudessa kampanjoitiin polkupyöriin? Yksi sellainen tarpeeksi näkyvä molemmille puolille voisi pelottaa auton naarmuuntumisesta... (vai pelätäänkö sitä siellä?)
Joku oli muuten mitannut jollain lasermitalla, että miten läheltä autot ajaa jos on kypärä tai ei. Harmittavasti kypärälliset pyöräilijät joutuvat vaarallisempaan tilanteeseen: http://www.bhsi.org/walkerstudy.htm
Rédigé par : Timo | 03.12.2008 à 18:47
Turvaviiri on ehdottomasti jo varusteena !
Joskus tulee mietittyä onko se sittenkään hyvä idea, jotkut taitavat nähdä punaista ja yrittävät näemmä hipoa sitä kuin härkätaistelussa...
Pitää kai ostaa sellainen neonkeltainen kamala liivi ja pukea se lastenistuimen päälle, kun täällä kerran on sellainen muoti että se autossa pakollisena varusteena oleva liivi puetaan autonistuimen päälle. Älä kysy.
Rédigé par : Maurelita | 03.12.2008 à 20:45
Asiasta olisi paljonkin sanottavaa, mutten kykene muodostamaan kommenttia tähän aikaan. Ja pitäsikin muistaa kirjoittaa autonistuinturvaliivistä, kuvamateriaalia on jo.
Halusin vain linkittää tämän:
http://heijastuspinta.blogspot.com/2008/12/piparisuklaata.html
Rédigé par : Stazzy | 03.12.2008 à 23:39
...täälläkin monet pukee sen kammoliivin penkin päälle.
Mutta joo, noita tietoiskuja ollaan mekin niskakarvat pystyssä katseltu telkasta.
Ei uskalleta täällä ajalla ollenkaan..jossain puistossa ehkä mihin eka mennään ekologisesti autolla;-)
Rédigé par : violet | 04.12.2008 à 14:34
Stazzy kiitos vinkistä, viimeisimmän tiedon mukaan PIPARISUKLAATA ON TULOSSA KIVA-KAUPPAAN !!!!!!!! =D
Violet ; niin se tahtoo olemaan - pitää tinkiä aina jostain. Turvallisuus vs ekologisuus jne. Mutta fillarointi on silti pop...
Rédigé par : Maurelita | 04.12.2008 à 15:58