Berliini on aina ollut erityisen kiehtova, mitä moninaisimmista syistä.

Lasten ihmetellessä Berliinin muuria eilisissä iltauutisissa, lupasin etsiä vanhat valokuvani ja kertoa oman näkemykseni tapahtumista.

Saksanryhmämme oli vaihdossa viikon ajan silloisessa Länsi-Berliinissä, puoli vuotta ennen ja vain muutama kuukausi muurin valloituksen jälkeen. Piipahdimme myös Itä-Berliinissä ja se rautaesiripun takaa piilevä ankea ilmapiiri oli rankka kokemus.

Helmikuussa '89 muuri oli vankkumaton osa kaupunkia, eikä kukaan kuvitellutkaan toisenlaista maailmaa. Tasan vuosi myöhemmin palasimme kaupunkiin ja mahdottomuus oli yht'äkkiä arkea : valtavia aukkoja muurissa, Checkpoint Charlie hyljättynä, siirtolaisten ja taiteilijoiden asuttama Kreuzbergin kortteli yllättäen ydinkeskustassa - "meidän" korttelimme !

Hyvää syntymäpäivää, yhdistynyt Berliini. Kaikki päättyi sittenkin hyvin, mutta se oli oljenkorren varassa.

     *     *      *

Les enfants se sont étonnés de voir le feu mur de Berlin dans les infos hier, et j'ai décidé de ressortir mes photos d'avant et après, prises lors des deux voyages que j'eus la chance de faire avec ma classe d'allemand.

D'abord en février '89 quand le mur représentait une institution, une évidence, avec cette ambiance oppressante lors de notre visite éclair côté Berlin Est ; puis ensuite en février '90 quand l'impensable était devenu le quotidien, avec des trous béants dans le mur, le fameux Checkpoint Charlie abandonné, le quartier boudé de Kreuzberg propulsé en plein centre ville.

Berlin occupera toujours une place toute particulière dans mon coeur, et rien qu'avec le petit aperçu que j'ai pu avoir de sa vie d'avant, son destin me fait frissonner - d'autant plus qu'on sait à quel point la ville l'a échappé belle !