Vuoden viimeiset metrit ovat otollista aikaa blogikoosteelle ja kaikenlaiselle netti-inventaariolle.

Pikaisessa katsauksessa voi havaita bloggaamisen kynnyksen nousseen ainakin omalla kohdallani ; aihepiiri on muuttunut asiallisemmaksi eikä spontaaneja postauksia satunnaisista aiheista tule entiseen tahtiin. Kirjoitan pidempiä juttuja, postaus voi pyöriä mielessäni pidempäänkin ja julkaisuun tarvitaan jonkinlainen sysäys - joko kysymyksen ajankohtaisuus tai kenties uusi havainto joka täydentää palapelin.

Suuri osa blogiystävistäni on nyt kavereitani Facebookin puolella ja henkilökohtaisemmat kuulumiset ovat hivuttautuneet puolihuomaamatta sinne, lyhyempinä ja reaaliajassa, usein mobiilisti ja kuvina. Interaktiivisuus on helppoa parjatussa naamakirjassa : samalla kun heittää lauseenpuolikkaan eetteriin näkee muitten tekemiset, ja kommentointi ja tykkääminen sujuu vaivatta parilla klikkauksella. Unelma kaltaiselleni puhelinrajoitteiselle - käytän tunnetusti luuriani kaikkeen muuhun kuin puhumiseen...

Julkinen sivuni Maurelita 2.0 on luonnollinen fb-jatke blogille ; sinne voin jakaa hyödyllisiä löydöksiäni, vinkkejä, uutisia, taivasteluita ja musiikkisuosikkejakin. Sisällöntuottaminen kevenee ja tahti on säännöllisempää - kuten blogini parhaina päivinä jolloin tuskin maltoin olla postaamatta monta kertaa samana päivänä !

Mutta kuten tuoreimmassa synttäripostauksessa totesin, Facebook on blogeille kuin potkulauta fillarille ; heppoisempi versio hyväksi havaitusta menopelistä. Ja tämän aforismin siivittämänä toivotan teille kaikille...

Säkenöivän onnellista uutta vuotta 2011 !

     *     *     *

La dernière ligne droite de l'année est toujours un moment propice pour des revues introspectives blogosphériques...

Un coup d'oeil rapide permet déjà de déceler que la barre de publication est bien plus haute qu'auparavant ; les sujets sont plus réfléchis et il y a moins de spontanéité. Les articles se rallongent et souvent il faut une actualité ou une découverte pour pousser à publier un billet qu'on garde sous le coude.

Maintenant une bonne partie de mes amis bloggeurs sont également mes amis sur Facebook, et les cris de joie et d'énervement se cantonnent à ce cercle plus intime - et paradoxalement plus lu. L'interactivité est le point fort de ce service pourtant si controversé : on lance une demi-phrase en temps réel, souvent sur le mobile et avec des photos, et en même temps on observe ce que font les autres, on commente et on aime avec quelques cliques. Un mode de communication rêvé pour quelqu'un qui déteste le téléphone autant que moi ; mon smartphone sert à tout sauf à parler.

Ma page publique Maurelita 2.0 est une prolongation naturelle de ce blog ; j'y partage des trouvailles utiles, des astuces, des news, des coups de sang tout comme du rock. La production de contenu devient facile et plus régulière - tout comme aux temps forts de mon blog où je me retenais pour ne pas publier plusieurs billets par jour !

Mais comme je disais dans le dernier billet anniversaire du blog,

Mutta kuten tuoreimmassa synttäripostauksessa totesin, Facebook est aux blogs ce que la trottinette est au vélo ; un phéonomène de mode bancal qui ne remplacera jamais un moyen de transport valable. Et sur cet aphorisme je vous souhaite à tous...

Une année 2011 scintillante de bonheur !!!