Vélo à assistance électrique - le retour ! Sähköpyörän paluu
11.05.2020
Pour en finir avec la galère de la côte à monter et pour arriver à suivre mes trois hommes en forme olympique, le gentleman biker m'a soufflé il y a quelques temps déjà l'idée de repasser à un vélo à assistance électrique - comme à l'époque où j'allais travailler au quotidien à 8km d'ici avec mon feu Giant.
Après un petit tour d'horizon de l'offre actuelle sous l'oeil avisé de mon consultant cyclomaniaque, nous avions shortlisté quelques marques à tester - en priorisant les modèles compacts ultra-maniables. Les tests ont eu lieu en janvier, après les grèves mais bien avant le confinement.
Voici donc mon avis et le retour d'expérience pour qui s'interroge sur l'achat d'un vélo électrique de ce type ; n'hésitez pas à poser des questions dans les commentaires, je répondrai avec plaisir.
Le premier test fut chez Momentum, le modèle 2wenty (à gauche ci-dessous) avec ses roues en 20 pouces et un petit look mignon un peu rétro. Les trois niveaux d’assistance sont efficaces mais j'ai trouvé carrément déroutant de n’avoir que 2 vitesses - de surcroît automatiques. Un point positif à noter : il est possible de passer une précommande pour une livraison 3 mois plus tard avec 200€ de réduction, en plus de la subvention de la région IdF. J'avoue que le prix final de 600€ était très tentant.
Le second test se déroule chez Neomobility qui avait en stock le petit bijou Eovolt Confort avec roues de 20 pouces (au centre et à droite ci-dessous), 7 vitesses et 5 niveaux d’assistance - et surtout qui se faisait aussi en orange.
Pour simuler la côte de chez nous, j’ai pu le tester dans la montée de la Porte de Versailles et rien que les trois premiers niveaux d’assistance donnent déjà des ailes, une impression de puissance mais contrôlée, pas de démarrage violent façon Jump. Pliable et léger, il a sa batterie dans le tube de selle ce qui reste discret - et c’est assemblé en France. Verdict : je l’ai commandé dans la foulée. En orange.
Les quelques trajets de vélotaf (2 x 16km dans la journée) que j'ai eu le temps d'effectuer avant le confinement me permettent de confirmer l'autonomie annoncée jusqu’à 100km. Attention, j'utilise principalement le niveau d'assistance 1, dans les grandes côtes je passe le niveau 2 pour me donner des ailes, mais il m'arrive aussi de couper l'assistance pour rouler "bio".
Pour la fiche techniqueLes 7 vitesses et le poids contenu du vélo permettent une utilisation sans assistance à plat et sur des petites distances. J'apprécie beaucoup ce côté très roulant, même en panne de batterie je sais que je pourrais toujours rentrer sans soucis. La capacité de la batterie Samsung Lithium 36V 14 Ah serait donc selon un savant calcul 504Wh. Un dérailleur Shimano 7 vitesses et les freins à disques hydrauliques contribuent à sa maniabilité remarquable. Par contre même s'il est pliable, il reste honnêtement trop lourd et volumineux pour les transports en commun parisiens : 18 kilos (hors batterie ; ajouter 2,6 kg pour obtenir le poids total) c'est en même temps très léger et roulant - mais lourd à porter.
Quant à l'équipement, la lumière avant est connectée sur la batterie et à l'arrière une loupiote à piles sous la selle - à remplacer à terme, surtout si je mets un trench un peu long qui le cachera ou des choses volumineuses sur mon porte-bagage. Justement, ce dernier est en option mais incontournable et supporte jusqu'à 20kg : parfait pour les courses. En complément j'ai opté pour des paniers ostréicoles de Matlama sur les côtés ; aérien et design, ça permet de ravitailler la famille.
Le confinement a été une grande frustration avec cette petite perle qui attend sagement dans le garage. J'ai hâte de faire un vrai tour avec, mais le télétravail sera de rigueur jusqu'à nouvel avis dans mon entreprise donc au lieu de vélotaf je reste en mode vélo utilitaire, voire des balades au-delà d'un kilomètre. C'est le home trainer qui va chômer maintenant que le gentleman biker a repris du service !
Jaksaakseni polkea kotiin kukkulamme huipulle ja pysyäkseni fillarimiesteni perässä, herrasmiespyöräilijä ehdotti vaivihkaa jo jokin aika sitten että voisin siirtyä takaisin sähköavusteisen pyörän ohjaustankoon. Edellinen Giant tuli myytyä duuninvaihdoksen jälkeen koska se seisoi tyhjänpanttina tallissa ja akku pölyyntyi käyttämättömyyttään.
Vertailtuamme markkinoilla olevia sähköpyöriä, muutama pääsi loppusuoralle testeihin - mitä nyt lakkojen jälkeen sattui olemaan saatavilla. Kiikarissa oli jopomainen helppo ja ketterä malli, ja pääsinkin kokeilemaan kahta eri merkkiä tammikuussa, hyvissä ajoin ennen koronasirkusta.
Ensimmäisenä koeajossa oli Momentum-merkin 2wenty (alla vasemmalla) 20-tuumaisine renkaineen ja retrotyylineen. Kolme eri avustustasoa olivat tehokkaita joskin ampaisivat pikkuisen äkäisesti liikkeelle, mutta oudointa oli vain kaksi automaattivaihdetta. Turhauttavaa ettei saanut itse laittaa vaihdetta silmään, ja se toinen meni päälle kyllä mielestäni liiankin nopeasti. Hinta taas oli todella kilpailukykyinen, sillä 3 kk odotuksella sai 200€ alea eli nyt tilattaessa saisi pyörän elokuuksi. Siihen kun ynnää julkisen sektorin tukiaiset (asuinpaikasta riippuen kaupungin ja/tai maakunnan) parhaassa tapauksessa maksettavaksi jää vain 600€.
Toisena suuntasimme tuttuun Neomobility-liikkeeseen jolla oli tallissaan oikea namu pyöräksi, myös 20-tuumaisilla renkailla rullaava Eovolt Confort (alla keskellä ja oikealla), 7 vaihdetta ja 5 tasoa avustusta - ja etenkin se oli saatavana huikean oranssina ! Kokeilussa jopoklooni oli luottamusta herättävä ja ylämäet sujuivat kuin siivillä, ilman nykiviä siirtymisiä. Tämä Ranskassa kasattu menopeli sai minut tilaamaan omani samantien. Ette arvaa minkä värisenä.
Vaikka pyörä onkin taitettava, on pakko myöntää että se on liian raskas ja kömpelö Pariisin julkiseen liikenteeseen. 18kg on huippukevyt ajettavana mutta todellakin liian painava kannettavaksi, ja Pariisissa on aivan liikaa käytäviä ja rappusia.
Rekvisiitan suhteen valot on ok, tarakka on elintärkeä ja siihen on nyt lisätty osteriviljelmiltä kierrätetyt korit joihin ruokaostokset mahtuvat hienosti. Näitä valmistaa La Rochellessa pieni design-putiikki Matlama ; yksi oli jo vanhassa pyörässä ja toisen sain hankittua täpärästi viimeisenä viikonloppua ennen korona-arestin alkua.
Nyt kun tästä päivästä alkaen aresti höllentyy ja saa liikkua yli 1km kotoaan ja yli tunnin ajan, voi taas vihdoin ajella ja kokeilla Pariisiin yön aikana ilmestyneitä tilapäisiä koronapyöräteitä. Etätyöt jatkuvat eikä lukiot avaa tässä kuussa ainakaan, mutta on ihanaa päästä ajelemaan muuallekin kuin kotitekoisella kuntopyörällämme !
Onpa tosiaan pirteän värinen pyörä ja muutenkin kätevän oloinen. Nyt lähti Vaasaskin korona-luvut paljon kovempaan kiitoon kuin keväällä joten saa nähdä milloin etäily loppuu ja ruvetaan taas tekemään työmatkaa. Tosin mulla se on vielä ainakin vuoden tuo pitkään ollut alle kilsa, joten se on oikeastaan parempi kävellä.
Rédigé par : Timo | 06.10.2020 à 22:06
Juu näin Vaasan johtavan tilastoja, mutta on teillä vielä vähän varaa Ranskaan verrattuna... tsemiä !
Mulla jatkuu etä paitsi kerran kuussa, ihan ok fillaroida paitsi just ylihuomenna luvassa rankkasateita taas enkä ole vielä saanut uutta fillaritrenssiäni, äh. Sadehattukin vuotaa ja uusi on tilauksessa, meni vähän viimetippaan kilpavarustelut.
Kyllä se siitä, kunhan ei liukastuta mukulakivillä ! ;-D
Rédigé par : Maurelita | 06.10.2020 à 23:36
Kolmasosa Suomen tapauksista on aika hurja väkilukuun verrattuna, mutta tais olla vain huono tuuri, kun joka puolella kai opiskelijat oli vähän innostuneet rauhallisen kesän jälkeen.
Mä luotin välillä sadeviittaan, mutta se on kyllä ärsyttävä tuulisella, joten ehkä sellanen normi-sadetakki + housut on kuitenkin toimivin. Toivotaan että pääset kohtuukuivana töihin. 🍀👍🏻
Rédigé par : Timo | 08.10.2020 à 07:18