Yläkoululaiset | Collégiens

Ca y est, la rentrée au collège pour les deux * Nyt molemmat pojat ovat yläkoulussa !

Rentree_2015

Ranskassa koulut alkoivat tällä viikolla, ja molemmat meillä ovat nyt yläkoulussa : esikoinen nelosluokalla ja kuopus kutosella. Ranskassahan luokat ovat nurinkurin eli yläkoulussa käydään järjestyksessä kutonen, vitonen, nelonen ja kolmonen.

Pitkät päivät ja syntisen painavat koululaukut ovat ohjelmassa heti kättelyssä ; kutosella 8:30-16:15 ja nelosella 8:15-17 useimpina päivinä - ja koulureput olisi pitänyt kyllä punnita empiiriseen tutkimukseeni. Kevensimme minkä pystyimme, esim sanakirja jäi kotiin toistaiseksi sekä paperiarkkeja ja muovitaskuja laitettiin vain puolisen tusinaa eri kansioihin. Pitää vaan muistaa täydentää ne vuoden edetessä.

Keskiviikkona iltapäivisin on tarjolla urheilukerhoja tai muita aktiviteetteja, joita voimme nyt harkita kun jouduimme jättämään suureksi surukseni Suomi-koulun pois jo muutenkin rankasta aikataulusta. Haasteenani on nyt pitää omaa suomikoulua viikonloppuisin... mistähän aiheesta aloittaisin ? Taidanpa vakoilla Suomi-koulun blogista mitä siellä opiskellaan !

     *     *     *

La rentrée des classes au collège : check pour les deux ! Un en 4e et l'autre en 6e, la fin d'une époque pour nous.

Je ne peux m'empêcher de comparer ce que j'ai connu en Finlande et ce que vivent mes enfants, et outre les méthodes et les contenus ce qui me chagrine le plus ce sont les horaires. En quatrième, quasiment tous les jours des cours de 8:15 à 17:15 avec des intercours très speed, des fois juste pour changer de professeur. En Finlande, les leçons de 50 minutes étaient ponctuées de récrés de 10-15 min systématiquement - au moins de mon temps, et les journées bien plus courtes.

A mon plus grand regret nous arrêtons l'Ecole Finlandaise pour libérer le mercredi après-midi et pour alléger un emploi du temps bien chargé. A charge pour moi de compenser par un apprentissage tissé dans le quotidien - surtout le WE - pour entretenir et pour faire progresser la deuxième langue de mes Franco-finlandais.


Rentrée CM2 * viimeinen vuosi alakoulua alkoi

Kuopus odotti innolla koulujen alkua, koska alkoi jo olla ikävä kavereita. Tänä vuonna osui kiva miesope ja yksi parhaista kavereista samalle luokalle - huh helpotus ! Ranskassa kun on tapana sekoittaa luokat joka ikinen vuosi, ja syksyllä stressataan aina kuka pääsee samalle luokalle ja kuka ei. Esikoisen koulu alkaa vasta torstaina...

Le cadet avait hâte de retrouver ses copains à la rentrée, et par chance cette année il a un enseignant qu'il aime bien et un de ses meilleurs potes dans sa classe. L'aîné fait sa rentrée jeudi...

Tom_rentreeCM2

 


PISA comparateur par pays * PISA-tulosten vertailujippo

Voici un comparateur en ligne pour les résultats PISA 2012 tout fraîchement publiés ! La différence principale entre la Finlande et la France venant du fait que pour les premiers on privilégie la motivation, jusqu'à aller appliquer la "gamification" dans l'enseignement - à l'instar des jeux et des applis comme SkillPixels, 10monkeys ou Angry Birds Playground.

Vertaa eri maita tuoreissa vuoden 2012 PISA-tuloksissa ! Suurin ero Suomen ja Ranskan koulumenestyksessä on kuitenkin se, että edellisessä ulkoluvun sijaan painotetaan innostusta oppimisessa - jopa peleihin asti, ks esim SkillPixels, 10monkeys ou Angry Birds Playground !



Koulutie vie * La rentrée

Ranskassa alkoivat koulut tänään ! La rentrée des classes cuvée 2012 ce matin :

Koululaiset-ecoliers-2012

Kuopus 8vee menee CE2-luokalle, ja esikoinen aloittaa viimeisen alakouluvuotensa CM2-luokalla. Ensi vuonna onkin edessä suuri muutos, sillä läheisyydessä ei ole tarjolla mukiinmenevää opinahjoa yläkoulu-lukio -yhdistelmällä. Miten helppoa ja suoraviivaista olikaan koulunkäynti Suomessa, kun kaikki koulut olivat hyviä eikä tarvinnut laittaa hakemuksia ja rampata haastatteluissa ja vakuuttaa että lapsemme ovat tarpeeksi lahjakkaita ja ihania juuri ko puljuun !

     *     *     *

Respectivement rentrés en CE2 et en CM2, le collège sera pour l'année prochaine chez nous.

Ô combien la Finlande me manque ; on ne se posait aucune question pour le collège, ils étaient tous bons, pas de système à deux vitesses, pas d'écoles privées, pas d'entretien de motivation, pas de dossiers de candidature... pas de stress pour les résultats de deux premiers trimestres de CM2. Et justement dire que le grand se trouve en classe mixte CM1-CM2, ça tombe fort mal.


Pariisin Suomi-koulu etsii opettajia * Ecole finlandaise de Paris communique

Pariisin-suomikouluEtsimme uusia opettajia Pariisin Suomi-koulun opettajakaartiin ensi lukuvuodeksi ja toivottavasti pidemmäksikin aikaa !

Pariisin Suomi-koulu tarjoaa yli 3-vuotiaille lapsille suomen kielen täydentävää opetusta kotona opitun kielen tueksi keskiviikkoiltapäivisin.

Lisätietoja opettajien tehtävistä ja työnkuvasta ilmoituksessa Suomi-koulun blogissa : Pariisin Suomi-koulu etsii opettajia Kissanpoikien, Oravien ja Norppien ryhmiin.

     *     *     *

L’Ecole finlandaise de Paris fonctionne le mercredi après-midi dans les locaux d'une école élémentaire du 5ème arrondissement de Paris, et a pour but de soutenir le finnois déjà acquis à la maison.

Nous cherchons des enseignants de finnois pour la rentrée ; merci de passer le mot si vous connaissez des candidats potentiels !

Pour plus d’informations, voir l'annonce sur le blog en finnois : Pariisin Suomi-koulu etsii opettajia.


Kallisarvoinen Suomi-koulu * La précieuse Ecole finlandaise

Suomikoulu-pariisi Suomi-koulujen tarkoituksena on tukea lasten suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin oppimista sekä hankitun kielitaidon säilyttämistä. Positiivisena sivutuotteena Suomi-koulut antavat etenkin ulkosuomalaisille äideille ainutlaatuisen mahdollisuuden tutustua toisiinsa ja verkostoitua.

Itse olin asunut jo kauan Pariisissa eikä suomalainen seura kiinnostanut, mutta lasten tullessa kuvioihin heräsi yllättäen uusi kiinnostus omaa äidinkieltä, kulttuuria ja jopa maanmiehiä kohtaan - tai pikemminkin maannaisia. Esikoista odottaessani herätin hilpeyttä suurlähetystön Suomi-koulua käsittelevässä kokouksessa (kouluun otetaan 3v täyttäneet), roikuin Vauva-lehden nettipalstalla urkkimassa miten kotimaisen odottajan arki erottui täkäläisestä (aika radikaalisti, ja silti sama häkeltyneen onnellinen perusvire yhdisti kaikkia) ja sovin sokkotreffit toisen pariisilais-suomalaisen odottajan kanssa. Kerrassaan outoa käyttäytymistä.

Sittemmin minusta sukeutui Suomi-koulun bloggaaja, ja ehdin lanseeraamaan myös Pariisin Piiperoitten blogin, kunnes omat piiperoni kasvoivat ulos konseptista siirtyen Suomi-kouluun, piiperoiden jatkaessa omalla tahollaan. Kaiken tämän nettiaktiviteetin sekä Suomi-koulun äitien myötä minulla on nyt yliveto pariisilaisjengi suomalaisia mimmejä, ja tapaamme säännöllisen epäsäännöllisesti kaupungilla drinksuilla ja illallisilla - parhaimmissa tapauksissa muotinäytöksissä ja showroom-kutsuilla, välillä DesignTORIlla ja kohokohtana tietenkin se kuuluisa Pariisin suomalaisblogimiitti !

Huomenna isompi pligatsuni täyttää 9v, ja lähtee kesälomalla pikkuveljen kanssa ulkosuomalaisten kesäleirille Suomessa. Olen iloinen ja ylpeä voidessani välittää oman kotimaani kallisarvoisia arvoja lapsilleni, ja kotimainen verkostoni tukee tätä korvaamattomalla tavalla. Löydämme näin ym kesäleirin, suomalaisen babysitterin, terassiseuraa minulle ja vaihtelemme suomenkielisiä kirjoja sekä lehtiä.

Kiitos teille, ihanaiset !

     *     *     *

AakkospeliLes Ecoles finlandaises dans le monde ont pour but de soutenir l'apprentissage de la langue finnoise et la culture finlandaise initiés à la maison. En bonus appréciable, elles offrent une occasion unique surtout pour les mamans de réseauter et de rencontrer d'autres Finlandaises.

Habitant Paris depuis longtemps, je ne recherchais pas particulièrement la compagnie des compatriotes - or mon comportement changea radicalement avant l'arrivée des enfants. Présente à une réunion d'info d'Ecole finlandaise à l'ambassade alors que j'étais tout juste enceinte du premier (pour l'inscrire pour ses 3 ans...), accro au site de discussion d'un magazine "bébé" pour comparer les recommendations des deux pays, allant jusqu'à une blind-date avec une compatriote également enceinte rencontrée sur ce site... parfaitement bizarre.

Ensuite je suis devenue la bloggeuse officielle de l'Ecole finlandaise de Paris [FI], et j'ai même lancé le blog des petits Finlandais de Paris [FI]. En plus de mon propre blog, ces activités m'ont permis de trouver ma petite bande de Finlandaises avec qui on se retrouve avec une irrégularité régulière : parfois lors des défiles de mode ou cocktails showroom, autour d'un événement DesignTORIlla sans oublier le fameux rdv des bloggeuses finlandaises de Paris !

Demain mon pligaa aîné va avoir 9 ans, et partira cet été en colonie de vacances en Finlande avec son petit frère. Je suis ravie et fière de pouvoir leur transmettre la culture de mon pays natal, et mon réseau de compatriotes est d'une aide précieuse pour cela. Ainsi nous avons trouvé cette colonie de vacances, une babysitter finlandaise pour le reste de l'année scolaire, de la compagnie pour mes sorties et aussi des livres et des magazines finlandais échangés lors de nos retrouvailles.

Merci mes réseauteuses adorées !*

*Majoritairement féminines, alors le feminin l'emporte même dans la langue de Molière !


Koulut alkavat * La rentrée des classes

Tänä aamuna alkaa koulu Ranskassa ! 8-vuotias esikoinen meni CE2-luokalle, joka vastaa kolmatta luokkaa. Opeksi tuli kivanoloinen nuori pitkänhuiskea mies, samalla luokalla on paras kaveri ja tuliterä Petit Nicolas -reppu oli täynnä

Kuopus menee klo 10 CP-luokalle eli ekalle ; täällä aloitetaan koulu jo 6-vuotiaana ja jo maternellessa harjoiteltiin kaunokirjoitusta pohjustavia koukeroita joista maa on kuuluisa...

Koulunalku

La rentrée des classes ce matin !

Le grand a commencé le CE2 ce matin, et nous attendons 10h pour la rentrée en CP du cadet... un moment longuement attendu, enfin.


Suomalainen koulu vs école française

Cartable Ranskan tv-kanava M6 näytti eilen Zone Interdite (suomeksi "kielletty alue") -ohjelmassaan dokumentin koululaitoksesta, ja yksi aiheista oli Suomen koululaitos jota mainostettiin maailman parhaana. (EDIT : dokkarissa Helsingin Ranskalais-suomalainen koulu sekä SYK).

Suomen koululaitoksen erinomaisuudesta on vouhkattu jo monta vuotta PISA-tulosten ansiosta, ja olen kuullut että sikäläiset opinahjot ovat saaneet tiedosteluja ja vierailupyyntöjä kyllästymiseen asti. Olen hurjan ylpeä saamastamme maineesta ; vaikka oma kokemukseni on viime vuosisadalta (!) ja koululaitos kehittynyt paljonkin siitä, se oli jo silloin mielestäni varsin kannustava.

Ihmettelin kuitenkin tutun ulkosuomalaisen kanssa eikö lukiossa nykyään muka ole lainkaan läksyjä ? (EDIT : kommentoijat korjasivat että läksyjä todella on väitteestä huolimatta, mutta ehtivätkö haastatellut tekemään ne jo tunneilla ?). Koulupäivät sekä vuotuinen tuntimäärä ovat huomattavasti kevyemmät kotimaassa, mutta tuntuu etten ole juuri enää kärryillä uusista opiskelumetodeista. Ohjelmaan ja muihinkin lähteisiin perustuen onnistuneen koululaitoksen saloihin kuuluisivat mm seuraavat :
  • Ymmärtäminen oppimista tärkeämpää
  • Itseluottamuksen pönkittäminen ; virheet eivät ole vakavia
  • Numeroarvosteluilla osoitetaan mitä oppilas on oppinut ; ei hänen virheitään
  • Ketään ei pakoteta vaan ohjataan
  • Opettajia kunnioitetaan ja rehtoreilla on enemmän päätösvaltaa kuin Ranskassa
Taannoin ranskalaisen Elle-lehden artikkeli sai kirpeitä kommentteja suomalaisilta opettajilta, sekä koulujen valinnassa että yleisvaikutelmien suhteen. Esitellään tietenkin edustuskelpoisimpia kouluja, eivät oppilaat riehu käytävillä kun on ulkomaalaisia toimittajia talo täynnä - mikä on aivan normaalia vieraskoreutta ! Olen silti vakuuttunut että suomalainen malli toimii, ja joku kuvailikin sitä yksinkertaisesti ranskalaisen koulumallin täydeksi vastakohdaksi.

Ranskan koululaitosta jarruttaa mielestäni vanhan kulttuurivaltion paineet : liian kunnianhimoiset oppisuunnitelmat pakottavat päätähuimaavaan oppimistahtiin, perustiedot ja taidot kuten lukeminen ja kirjoittaminen jäävät kiireessä jalkoihin. Koulupäivät ovat liian pitkiä, vuosittainen tuntimäärä hurja mutta näitä ei kukaan ole korjaamassa. Päinvastoin, äänestäjät eivät katso suopeasti koulupäivien lyhenemistä koska heille alakoulu ajaa myös päivähoitopaikan virkaa.

CouloirTahtoisin kovasti vaikuttaa ja osallistua paikallisen systeemin parantamiseen, ja menin loppuvuodesta kunnan lanseeraamaan "comité pour une école de réussite" (komitea menestyksekkään koulun puolesta). Kuunneltuani tunnin ammattiyhdistysten propagandaa saamatta suunvuoroa, proppuni paloivat ja lähdin pois myrtynein mielin. Eivät antaneet puheenvuoroa "maallikoille" kun koulun johtajilla (kaikki ammattiyhdistyksissä) oli paljon "tärkeää asiaa". Käytännössä koko kokous oli opetusministerin parjausta, suunnittelua seuraavia lakkoja varten ja miten parhaiten olla toteuttamatta uusia direktiivejä. Poliittiset erimielisyydet kuuluvat mielestäni muualle kuin kunnallistason koulukokoukseen : tärkeintä olisi saada paras mahdollinen irti nykyisistä resursseista. Lupaavaa.

   *   *   *
L'émission La Zone Interdite (M6) hier soir s'interrogeait sur ce qui pourrait changer à l'école, avec un documentaire sur l'école finlandaise, citée partout comme l'exemple parfait depuis les fameux résultats PISA. (EDIT : les exemples du documentaire étaient des écoles atypique, dont le Lycée franco-finlandais d'Helsinki et une école privée gratuite de renom, également à Helsinki).

Fière d'avoir suivi ma scolarité en Finlande, je dois avouer que déjà avant sa refonte dans les années 90 je trouvais le système éducatif de chez moi fort encourageant et motivant. Voici ce qu'on peut retenir parmi les secrets de la réussite à la finlandaise :
  • Comprendre est plus important qu'apprendre
  • L'estime de soi ; il n'est pas grave de faire des fautes !
  • Les notes sont pour évaluer ce que l'élève a appris ; pas ce qu'il a raté
  • On ne force personne, on guide tout le monde
  • Les enseignants sont respectés et leur travail reconnu
  • Les proviseurs ont une autonomie plus importante ; la commune est l'employeur et non le ministère
Taches Outre tout cela, les enfants n'ont pas de devoirs, d'après le documentaire même pas au lycée - à confirmer ?! Les journées sont bien plus courtes, le nombre d'heures annuel significativement inférieur et on consolide les bases avec soin, en ne laissant personne de côté.

La France souffre du poids d'une puissance culturelle avec son programme scolaire bien trop ambitieux. A force de tout vouloir faire, le rythme est effréné et la quantité de choses prime au détriment de la qualité. Quelle urgence de vouloir apprendre l'écriture en scripte en moyenne section ? Pourquoi diable vouloir apprendre à lire et à écrire aux enfants de 6 ans en moins de six mois ? Certes la méthode semi-globale semble fort efficace, mais à quel prix : menaces de mauvaises notes hebdomadaires, devoirs en nombre après une journée déjà bien longue, obligation de résultat et stress continu... De surcroît, à force d'aller vite, aucun suivi de la manière dont l'enfant forme les lettres ; aux parents d'inculquer les règles élémentaires de commencer les lettres par le haut et de bien les former.

J'aimerais énormément contribuer à l'amélioration du système français, mais comment ? Ayant déjà participé à un groupe de travail au niveau de la ville qui s'avéra le terrain de jeu privilégié des syndicaliste sans même donner la parole aux "civils", j'avais quitté la salle furieuse d'avoir perdu mon temps à écouter le débat sur comment résister aux reformes du ministre, pour obtenir le soutien du maire pour refuser le service minimum d'accueil, et pour organiser une prochaine grève. La politisation prenait le dessus sur la vraie réflexion, et aucune parole ne fut prononcée pour concrètement améliorer le quotidien de nos enfants dans la configuration actuelle. Un débat à l'image du système éducatif du pays ! Argh.

EDIT - ajout de quelques vidéos sur le sujet :

Ulkolukua ajattelemisen sijaan / Répétition au lieu de la réflexion

"Répétition au lieu de la réflexion" eli suomeksi ulkolukua ajattelemisen sijaan on suora sitaatti esikoisen alakoulun johtajan suusta, viimeviikkoisessa vanhempainkokouksessa.

Liitutaulu Moisen esihistoriallisen ohjenuoran sulatteluun meni yli viikko, sillä halusin kirjoittaa asiasta mahdollisimman objektiivisesti. Olin jo tuohtunut ekaluokkalaisen mahdottomasta läksymäärästä, ja odotinkin kokousta sekavin tuntein.

Kokouksen ensimmäinen osa oli eka- ja tokaluokkalaisten vanhemmille yhteinen tilaisuus kouluruokalassa, pikkuruisilla tuoleilla istuen. Johtaja ilmiselvästi vihasi opetusministeriä uudistuksineen sydämensä pohjasta ja toi sen julki avoimesti, asemastaan huolimatta. Mutta tuo otsikossa mainittu lausahdus tiivisti koko koululaitoksen filosofian pähkinänkuoressa - enkä lainkaan pitänyt kuulemastani.

Puheessaan johtaja mm vertaili opettajakohtaista oppilasmäärää* eri maissa ; Ranskassa (PISA-tutkimuksen sijalla 15) se oli 19,4 oppilasta per opettaja, ja Suomessa 15,9 (PISAn numero ykkönen) ja Italiassa 10,6 (vasta 10. PISA-sija). Vuodeksi 2012 Ranskassa on tähtäimessä 22 oppilasta opettajaa kohti, kun taas vuotuinen tuntimäärä väheni 936 tunnista 834 tuntiin. EDIT : Ystävällinen kommentoija valisti että OECD:n mukaan tilanne olisi Ranska 910 - Suomi 608 tuntia, aika suuri ero !)

EDIT : *Luokkakoossa otetaan luullakseni huomioon myös erityisopettajat, joilla ei ole luokkia vaan jotka kiertävät luokasta toiseen ja antavat esim tukiopetusta. Ranskassa normaali luokkakoko todellisuudessa on 25-30, ja ZEP-alueilla (zone d'éducation prioritaire ; "etuoikeutetun koulutuksen alue") maksimissaan 25.

Ministeri sai kuulla kunniansa ; budjettia leikataan rajusti, erityisopettajien virkoja lakkautetaan, tuntimäärä pienenee - ja samalla opetussuunnitelma on entistä kunnianhimoisempi. Missään vaiheessa johtajan mieleen ei tullut kyseenalaistaa opetusmetodeja tai koulujen organisaatiota ylipäätään. Toisaalta, ymmärtääkseni Ranskassa opettajilla ei ole kovin paljoa valtaa opetussuunnitelman suhteen, toisin kuin Suomessa.

Sain kuitenkin kerrottua oman mielipiteeni, esittäydyttyäni suomalaisena opettajan tyttärenä (kaksinkertainen uskottavuus ?!) rohkenin sanoa opetusohjelman olevan liian kunnianhimoinen, oppilailla olevan liikaa tunteja ja liian pitkiä päiviä sekä läksyjen ja numeroarvostelun nujertavan oppimisen innon heti alussa. Tunsin oloni kuitenkin hyvin yksinäiseksi, eturiviin asti kuului ettei kukaan nyökytellyt eikä mumissut hyväksyvästi.

Samedi_ecole Mielestäni oli taas hieno uutinen että ensi syksynä luultavasti koulupäiviä lyhennetään ; klo 16h30 sijaan koulu loppuisi jo 15h45, ja olisi koulua keskiviikkoaamuisin. Nykyisinhän keskiviikko on vapaa, ja lauantain aamutunnit poistettiin hiljan - *aplodeeraukset*. Opettajakunta purnaa kuitenkin rajusti keskiviikko-opetusta vastaan, ja luvassa on varmaankin uusia lakkoja.

Kokous jatkui luokkahuoneissa kunkin opettajan johdolla, ja istuimme lastemme pulpetteihin kurkistellen ihastuneina harjoitusvihkoihin ja hienosti järjestettyihin tavarapinoihin. Luokanopettaja oli jo ehtinyt sopeuttaa läksyjä lapsille sopivampaan tahtiin ennen tapaamistamme, ja ohjeeksi tuli ettei kannata tankata puolta tuntia enempää. Sen minkä opettelee tulee opetella kunnolla, mutta kaikkea ei ole pakko. (Kunnianhimoinen tuleva arkkitehtimme silti haluaa tehdä kaikki annetut tehtävät...) Ope paljastui muutenkin inhimillisemmäksi kuin ehdin kuvitella, ja pääsimme jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen.

Illasta jäi kuitenkin hyvin pessimistinen yleisvaikutelma, ja epäluuloni maan koululaitosta kohtaan ainoastaan pönkittyi entisestään. Yritän kuitenkin suhtautua asiaan positiivisesti enkä missään nimessä näytä lapsille mitä pohjimmiltani ajattelen.

Lisätietoa mm del.icio.us-merkeissäni : Maurelita's Education - koulu tags         

   *   *   *

Répétition au lieu de la réflexion ; telle était la devise du directeur de l'école élémentaire, lancée à la réunion de parents d'élèves de CP et CE1 la semaine dernière.

Ayant suivi ma scolarité en Finlande, championne d'études PISA et connue pour son système éducatif innovant et progressiste, je faillis tomber de mon siège en entendant une affirmation pareille. J'étais déjà opposée à la quantité de devoirs, et appréhendai la réunion.

Le tronc commun avec les parents des CP et CE1 dans le réfectoire n'épargna guère le ministre de l'Education Nationale, le directeur ne cachant pas sa haine pour ses reformes.

Gafi_a Dans son discours, on apprit notamment que le nombre d'élèves par enseignant* était de 19,4 en France (15e position de l'étude PISA) contre 15,9 en Finlande (le n°1 PISA). En même temps il est de 10,6 en Italie qui ne se place que 10e dans la même étude...

Le nombre d'heures annuelles en France est passé de 936h à 834h ; d'après ce que j'ai lu récemment, il serait largement inférieur** en Finlande - pour de bien meilleurs résultats.

EDIT : *Ces chiffres prennent en compte les enseignants et les aides spécialisés n'ayant pas de classes ; en réalité le nombre d'élèves est entre 25 et 30, et au maximum 25 dans les ZEP. Dans les commentaires en finnois on apprend que c'est exactement pareil en Finlande en réalité. **D'après OCDE cela serait 608 heures annuelles en Finlande - à raison de 20h par semaine, soit 4h par jour. Le nombre d'heures élevé ne garantit donc pas de meilleurs résultats, au contraire !

J'ai réussi à dire ce que j'en pensais, après m'être présentée en tant que fille d'enseignante finlandaise (double crédibilité ?) : un programme trop ambitieux, des journées trop longues et trop chargées et des devoirs en quantité affolante avec une notation sur dix dès le début - rien de mieux pour tuer l'enthousiasme de si petits. Je me sentis très seule au premier rang, aucun bruit approbateur ne s'élevant derrière moi.

Par contre, l'innovation de la rentrée prochaine qui consiste à raccourcir la journée qui se terminerait à 15h45 au lieu de 16h30, en rattrapant trois heures le mercredi matin me paraît une excellente idée et permettrait de mieux repartir l'apprentissage sur la semaine. Pourtant, le corps enseignant prévoit déjà des grèves et n'approuve guère l'innovation.

Ensuite nous nous repartîmes dans les classes avec les enseignants des enfants, et la maîtresse de Jules se révéla finalement plus raisonnée que je craignais. Elle avait déjà eu le temps d'ajuster quelque peu la quantité de devoirs avant la réunion, et nous informa qu'il y en aura beaucoup tout au long de l'année mais qu'il ne fallait pas travailler plus de 30 minutes à la maison. Une sorte de cessez-le-feu fut donc établi avec les parents et l'enseignant.

Je reste toutefois très inquiète et pessimiste vis-à-vis du système scolaire français, mes pires craintes s'avérant justifiées. Je m'efforce de garder le moral et de ne surtout pas critiquer l'école devant les enfants - ils n'y sont pour rien.

Plus d'informations dans mes tags del.icio.us : Maurelita's Education - koulu


Ranskan koululaitoksen koetuksia / Les défis du CP

Gafi Olipa kerran innokas pikkukoululainen, joka halusi oppia lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan kuten isot. Kuusivuotias alkoi koulutiensä riemuiten, kantoi kotiin vihkoja toistensa jälkeen, kotitehtäviä, läksyjä, ulkolukua, väritystehtäviä, kuvitusta, tavutusta, valokuvamuistiharjoituksia...

Aluksi innostus oli rautaista, ahkeroitiin koulun jälkeen, hyviä numeroita ropisi ja käytös oli jopa kiitettävä kymmenen - siitäkin tulee numero joka perjantai (EDIT : opettajan omasta aloitteesta, tämä on täysin opettajakohtaista). Lapsen oppimisen iloa oli upeata seurata, vanhemmat olivat kovin ylpeitä ja pikkuvelikin opetteli siinä siivellä loruja.

Abcde Mutta kahden viikon kuluttua älyllinen väsymys alkoi painaa, haukotutti ja keskityskyky petti, poika ei jaksanut tehdä kokonaista tuntia läksyjä yli kuuden tunnin koulupäivän jälkeen. Tänään ei sujunutkaan ulkoa opittu loru ja kotiin kannettiin onnettomana ensimmäinen kutonen. Lorussa rallatetaan ironisesti miten toistetaan aakkoset ilman kenenkään apua.

Nyt ymmärrän miksi Ranskan koululaitos epäonnistuu tehtävässään. Pikkuisilta otetaan luulot heti pois, ja vaikka läksyjä ei teoriassa suositella, niitä on lähes tunti joka päivä - ja opettaja on jo etukäteen uhkaillut että jos joku valittaa liioista läksyistä, menee yksi piste pois.

Yritin olla avomielinen ja positiivinen kaikista epäluuloistani huolimatta, mutten enää voi olla hiljaa. Suurena pulmana on vain miten olla kuristamatta opettajaa kuun lopussa häämöttävän vanhempainillan kruunaukseksi.

   *   *   *

Pulpetti Il était une fois un écolier enthousiaste qui commença le CP avec joie, pressé d'apprendre à lire, à écrire et à compter comme les grands.

Il rapporta à la maison des cahiers remplis de comptines à réciter, des coloriages, des chiffres, des sons, des mots à "photographier" dans sa mémoire, des histoires à illustrer... Avec un entrain sans faille il remplit ses cahiers, les parents observant avec fierté sa joie d'apprendre et le petit frère profitant de quelques bribes au passage.

Mais au bout de quelques semaines, la fatigue intellectuelle pris le dessus, la concentration baissa et le petit écolier avait du mal à faire presqu'une heure de devoirs après une journée déjà bien longue. Aujourd'hui, il ne sut pas son récit par coeur et rapporta un 6/10 à la maison, malheureux comme tout. Comble de l'ironie, dans la comptine il est question de réciter son alphabet sans l'aide de quiconque.

Devoirs Je m'efforce de me modérer et de ne pas comparer le système éducatif français à ce que j'ai pu connaître en Finlande il y a déjà un certain temps, mais là on a atteint la limite. Que l'on dégoute un enfant dès le début avec autant de devoirs - et que par dessus le marché on menace de retirer un point à quiconque qui oserait insinuer qu'il y a trop de devoirs, je bondis.

Maintenant, mon plus grand défi reste de demeurer calme et posée face à l'institutrice lors de la réunion de parents à la fin du mois, tout en réussissant à faire passer un message clair.