Ruudullisia muistoja / Souvenirs BD

Olin ala-asteella kun Mummi päätti tilata minulle herttaisen eläinaiheisen lehden lukuharrastustani silmälläpitäen.

Vanhempani silmäilivät hieman epäluuloisena kyseistä julkaisua, todeten sen sisältävän mitä erinäisempiä epäilyttäviä, hurjia tarinoita mutta antoivat minun kuitenkin sukeltaa lehden taianomaisiin maailmoihin. Olin mukana Suuressa Sarjakuvaseikkailussa nimeltä Ruutu-lehti.

Ensimmäinen hämärä muistikuvani on Sipuleena, jossa mysteerisellä saarella asunut hiiri- ja rottayhteiskunta punoi mehiläisiä vastaan tai niiden kanssa tai toisiaan vastaan salajuonia. Lapselliselta vaikuttanut tarina tempaisi mukaansa ja odotin lehteä postissa kuin kuuta nousemaan. Vili ja Bill, Lucky Luke ja Daltonit, Veikko Tette ja Jykke, Sammy-gansteri, Johannes ja Pirkale, Strumffit, lentoemäntä Nataša, Piko ja Fantasio - lukematon joukko uusia ystäviä valloitti mielikuvitukseni, ja lähinnä belgialaiset sarjakuvat jättivät unohtumattomia mielikuvia.

Yksi jatkokertomuksista oli Yoko Tsuno ja paholaisen urut ; se pelotti silmittömästi. Aikuisena ensimmäinen ostamani ranskankielinen albumi oli juuri tuo ; oli pakottava tarve lukea se uudelleen ja uudelleen nähdäkseni mikä oli jättänyt niin syvän vaikutuksen.

Albumin tunnelma tehoaa vieläkin ; vaikka tunnenkin tarinan ulkoa, joka lukemisella sama kiehtova kauhu valtaa minut ja seuraan henki salpautuneena miten Yoko ystävineen selviää pinteestä, hämärät rakennukset, Reinin laakson linna lepakkoineen ja legendoineen...

Kaikkein hurjin oli kuitenkin Herra Shock ; Tim ja Tom -sarjan Uniin tunkeutuja. Luin väärin otsikon ja luulin pitkään sen uhkaavan robottimaisen hahmon tunkeutuvan uuniin.

Lapsen laukkaavalla mielikuvituksella yhdistin jotenkin uunin vessanpönttöön, enkä tahtonut uskaltaa käydä vessassa pelätessäni suippopäisen mustanpuhuvan kammottavuuden ilmestyvän eteeni. Tämä pitäisi varmaankin hankkia ja lukea uudestaan, terapiatarkoitukseen - vaikkei mitään pysyviä traumoja jäänytkään !

Sarjakuvat ovat sittemmin jääneet vähemmälle lukemiselle ; kotimaassa oli helppo lainata niitä kirjastosta mutta Ranskassa ne yleensä ostetaan (kovakantisina ja kovalla hinnalla) tai opiskelijoina roikutaan kirjakaupoissa lukemassa niitä lattialla istuen kunnes myyjä hätistää pois. Mutta niillä on kuitenkin oma erityinen paikkansa sydämessäni - ja muistilokeroitteni virtuaalisessa kirjahyllyssä.

      *   *   *

J'étais en cours élémentaires (ou plutôt son équivalent finlandais) quand ma grand-mère décida de m'abonner à un charmant magazine avec des animaux...

Mes parents observèrent cette revue avec une certaine suspicion et pas complètement à tort, car il s'agissait d'une compilation de BD principalement belges, ce qui se faisaient de mieux à l'époque mais pas forcément destinées à une petite fille sachant tout juste lire.

J'en ai gardé un goût immodéré pour les histoires fantaisistes, les ambiances mystérieuses et les héros insolites - à l'instar de tous ces personnages qui vinrent peupler mon imagination : Yoko Tsuno, Lucky Luke, Spirou, Sibylline...

Comments

[Rédigé par : Mau]

Oi, mä sain joskus irtonumeroina Ruutua ja Non stoppia! Harmitti vietävästi, kun suuri osa sarjoista julkaistiin jatkokertomuksina. Marsupilami-fani olen ollut siitä lähtien!

[Rédigé par : Timo]

Mullakin on marsupilami yks lempieläinlistallani delfiinin ja tiikerin joukossa. :-)

Meille tuli aina vaan akuankkaa ja myöh roopesetää, mutta onneksi yhdellä kaverilla oli noita Ruutuja ja niitä aina välillä muovipussillisen lainasin.

Skrahilppari oli myös hyvä ja Yokon Vinean seikkailut. Samaa perintöä on jäänyt vahva mielipide, että smurffit on ihan väärin sanottu! Sehän on strumffi.

[Rédigé par : Maurelita]

Harmittaa vieläkin kun kaikki nuo lehdet on tainneet mennä paperikeräykseen aikoja sitten.

Epäröinkin juuri onko se strumffi vai smurffi, ranskaksi se on schtroumpf ja senkin oikeinkirjoitus tuottaa päänsärkyä, enkä enää osannut sanoa kumpi se oli suomeksi - mutta siis molemmat ovat olleet liikenteessä. Smurffaus on se kiemurteleva rap-tanssi (täkäläisittäin ainakin) eikä mikään sarjakuva, et toc !

[Rédigé par : Käpsä]

Ruutu on mullakin hyvässä muistissa, ja strumffit myös. Vaikea oli totutella sitten smurffeihin, lapseni eivät ymmärtäneet mistä kumman strumffeista puhuin...

Oma suosikkini sarjakuvissa on aina ollut Avaruusagentti Valerian, se ei kyllä muistaakseni ollut ainakaan Ruudussa. Mut Valerian on ihana ;)

[Rédigé par : Timo]

Smurffiahan oli sitten 80-luvulla ja omat lapset tais sillä nimellä niitä tuntea vaikka mä yritin opettaa 'oikeaa' nimeä.

Ja multa myös ääni Valerianille, varsinkin vanhemmat sarjat oli hyviä ja niitä vähän aloitin keräämään, mutta jäivät joten noihin neljään löytöön.

[Rédigé par : Kriisi]

Oih, oih, kyllä. Ruutu ja Nonstop, jotka jo pienestä pitäen tekivät minusta ranska-benelux-osaston sarjakuvien ihailijan. Divarista kun löytäisin Nonstopin viimeisen vuosikerran, mutta eihä niitä löydy. Harrastajat pitävät tiukasti kiinni aarteesta.

Yoko Tsuno, Valerian, Natasa ja Khena & Skrahilpari ovat omia suosikkejani, vaikka Valerian tosiaan ei koskaan Ruudun ja Nonanrin sivuilla seikkaillut.

Sen sijaan Piko ja Fantasio -innostukseni takia silloin 80-luvun alussa piti käydä Ruotsissa handlaamassa niitä albumeja, kun Suomesta ei saanut. Niillä reissuilla tutustuin myös Valerianeihin (Linda och Valentin på svenska).

[Rédigé par : Anne Suisselandiasta]

Hei meilläkin oli noita lehtiä! olin jo ihan unohtanut Marsupilamin ja Strumffit (vai miten se silloin kirjoitettiinkin).

Meillä oli suurimmassa arvossa Asterix, Lucky Luke, Ahmed Ahne ja Tintti.

[Rédigé par : J. Lehto]

Muistan itsekin olleeni epävarma siitä, tunkeillaanko Tim & Tom-seikkailussa uniin vaiko uuniin. Saattoi johtua siitä, että ensimmäisessä (tai toisessa) episodissa sarjan otsakkeessa esiintyi vastaava typo.

[Rédigé par : Maurelita]

Typo "uunissa" ????? Aah tule sylkkyyn, jos olisin tiennyt tuon olisin säästynyt kallonkutistajalta... *ei vais*

=D

Nyt voin vihdoin nukkua yöni rauhassa - ja käyttää uunia.