Tänään yllätimme pojat sivuvaunuajelulla Eiffel-tornille. Oli huimaa huristella autiomaisia katuja aamuisessa Pariisissa, ihmetellä kaupungin upeuksia ja selittää lapsille ymmärrettävästi mitä mikäkin monumentti oli.
Eiffel-torniin oli järkyttävät hissijonot, muttemme aikoneetkaan ylös vaan ihastelimme rautarouvaa sammakkoperspektiivistä, leikkipuistosta ja vehreyden keskellä. Aina yhtä vaikuttava.
Pienenä minulla oli mielikuvitusystävä Marianne joka asui korkealla metallisen, taivastahipovan suippotornin huipulla. On kutkuttavaa ajatella että olemme nyt naapureita !
Nous avons fait la surprise d'une balade en sidecar jusqu'à la Tour Eiffel aux enfants aujourd'hui. Quel plaisir de sillonner les rues désertes de Paris un dimanche matin, et d'expliquer aux garçons les monuments que nous croisions sur notre chemin.
Peu importe les files d'attentes aux ascenceurs, nous avions prévu d'admirer la dame de fer que d'en bas mais aussi vu du parc des jeux, au milieu de la verdure... toujours aussi impressionnante.
Petite j'avais une amie imaginaire Marianne qui habitait en haut de la tour Eiffel, et je me plais à penser que maintenant nous sommes voisines.
Madame Rautarouva on aina ja yha uudelleen yhta vaikuttava. Respect, je dis...;)
Rédigé par : Susu | 02 juin 2008 à 14:34
...ja vielä nimeltänsä Marianne:)
Rédigé par : oben | 08 juin 2008 à 00:31
Joo, ei viitsitä mainita mitä sillä oli päällään... =o)
Rédigé par : Maurelita | 08 juin 2008 à 00:53