Harkittua shoppailua / Shopping durable
Riemastuttava viikonloppu / Un WE délicieux

Ulkolukua ajattelemisen sijaan / Répétition au lieu de la réflexion

"Répétition au lieu de la réflexion" eli suomeksi ulkolukua ajattelemisen sijaan on suora sitaatti esikoisen alakoulun johtajan suusta, viimeviikkoisessa vanhempainkokouksessa.

Liitutaulu Moisen esihistoriallisen ohjenuoran sulatteluun meni yli viikko, sillä halusin kirjoittaa asiasta mahdollisimman objektiivisesti. Olin jo tuohtunut ekaluokkalaisen mahdottomasta läksymäärästä, ja odotinkin kokousta sekavin tuntein.

Kokouksen ensimmäinen osa oli eka- ja tokaluokkalaisten vanhemmille yhteinen tilaisuus kouluruokalassa, pikkuruisilla tuoleilla istuen. Johtaja ilmiselvästi vihasi opetusministeriä uudistuksineen sydämensä pohjasta ja toi sen julki avoimesti, asemastaan huolimatta. Mutta tuo otsikossa mainittu lausahdus tiivisti koko koululaitoksen filosofian pähkinänkuoressa - enkä lainkaan pitänyt kuulemastani.

Puheessaan johtaja mm vertaili opettajakohtaista oppilasmäärää* eri maissa ; Ranskassa (PISA-tutkimuksen sijalla 15) se oli 19,4 oppilasta per opettaja, ja Suomessa 15,9 (PISAn numero ykkönen) ja Italiassa 10,6 (vasta 10. PISA-sija). Vuodeksi 2012 Ranskassa on tähtäimessä 22 oppilasta opettajaa kohti, kun taas vuotuinen tuntimäärä väheni 936 tunnista 834 tuntiin. EDIT : Ystävällinen kommentoija valisti että OECD:n mukaan tilanne olisi Ranska 910 - Suomi 608 tuntia, aika suuri ero !)

EDIT : *Luokkakoossa otetaan luullakseni huomioon myös erityisopettajat, joilla ei ole luokkia vaan jotka kiertävät luokasta toiseen ja antavat esim tukiopetusta. Ranskassa normaali luokkakoko todellisuudessa on 25-30, ja ZEP-alueilla (zone d'éducation prioritaire ; "etuoikeutetun koulutuksen alue") maksimissaan 25.

Ministeri sai kuulla kunniansa ; budjettia leikataan rajusti, erityisopettajien virkoja lakkautetaan, tuntimäärä pienenee - ja samalla opetussuunnitelma on entistä kunnianhimoisempi. Missään vaiheessa johtajan mieleen ei tullut kyseenalaistaa opetusmetodeja tai koulujen organisaatiota ylipäätään. Toisaalta, ymmärtääkseni Ranskassa opettajilla ei ole kovin paljoa valtaa opetussuunnitelman suhteen, toisin kuin Suomessa.

Sain kuitenkin kerrottua oman mielipiteeni, esittäydyttyäni suomalaisena opettajan tyttärenä (kaksinkertainen uskottavuus ?!) rohkenin sanoa opetusohjelman olevan liian kunnianhimoinen, oppilailla olevan liikaa tunteja ja liian pitkiä päiviä sekä läksyjen ja numeroarvostelun nujertavan oppimisen innon heti alussa. Tunsin oloni kuitenkin hyvin yksinäiseksi, eturiviin asti kuului ettei kukaan nyökytellyt eikä mumissut hyväksyvästi.

Samedi_ecole Mielestäni oli taas hieno uutinen että ensi syksynä luultavasti koulupäiviä lyhennetään ; klo 16h30 sijaan koulu loppuisi jo 15h45, ja olisi koulua keskiviikkoaamuisin. Nykyisinhän keskiviikko on vapaa, ja lauantain aamutunnit poistettiin hiljan - *aplodeeraukset*. Opettajakunta purnaa kuitenkin rajusti keskiviikko-opetusta vastaan, ja luvassa on varmaankin uusia lakkoja.

Kokous jatkui luokkahuoneissa kunkin opettajan johdolla, ja istuimme lastemme pulpetteihin kurkistellen ihastuneina harjoitusvihkoihin ja hienosti järjestettyihin tavarapinoihin. Luokanopettaja oli jo ehtinyt sopeuttaa läksyjä lapsille sopivampaan tahtiin ennen tapaamistamme, ja ohjeeksi tuli ettei kannata tankata puolta tuntia enempää. Sen minkä opettelee tulee opetella kunnolla, mutta kaikkea ei ole pakko. (Kunnianhimoinen tuleva arkkitehtimme silti haluaa tehdä kaikki annetut tehtävät...) Ope paljastui muutenkin inhimillisemmäksi kuin ehdin kuvitella, ja pääsimme jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen.

Illasta jäi kuitenkin hyvin pessimistinen yleisvaikutelma, ja epäluuloni maan koululaitosta kohtaan ainoastaan pönkittyi entisestään. Yritän kuitenkin suhtautua asiaan positiivisesti enkä missään nimessä näytä lapsille mitä pohjimmiltani ajattelen.

Lisätietoa mm del.icio.us-merkeissäni : Maurelita's Education - koulu tags         

   *   *   *

Répétition au lieu de la réflexion ; telle était la devise du directeur de l'école élémentaire, lancée à la réunion de parents d'élèves de CP et CE1 la semaine dernière.

Ayant suivi ma scolarité en Finlande, championne d'études PISA et connue pour son système éducatif innovant et progressiste, je faillis tomber de mon siège en entendant une affirmation pareille. J'étais déjà opposée à la quantité de devoirs, et appréhendai la réunion.

Le tronc commun avec les parents des CP et CE1 dans le réfectoire n'épargna guère le ministre de l'Education Nationale, le directeur ne cachant pas sa haine pour ses reformes.

Gafi_a Dans son discours, on apprit notamment que le nombre d'élèves par enseignant* était de 19,4 en France (15e position de l'étude PISA) contre 15,9 en Finlande (le n°1 PISA). En même temps il est de 10,6 en Italie qui ne se place que 10e dans la même étude...

Le nombre d'heures annuelles en France est passé de 936h à 834h ; d'après ce que j'ai lu récemment, il serait largement inférieur** en Finlande - pour de bien meilleurs résultats.

EDIT : *Ces chiffres prennent en compte les enseignants et les aides spécialisés n'ayant pas de classes ; en réalité le nombre d'élèves est entre 25 et 30, et au maximum 25 dans les ZEP. Dans les commentaires en finnois on apprend que c'est exactement pareil en Finlande en réalité. **D'après OCDE cela serait 608 heures annuelles en Finlande - à raison de 20h par semaine, soit 4h par jour. Le nombre d'heures élevé ne garantit donc pas de meilleurs résultats, au contraire !

J'ai réussi à dire ce que j'en pensais, après m'être présentée en tant que fille d'enseignante finlandaise (double crédibilité ?) : un programme trop ambitieux, des journées trop longues et trop chargées et des devoirs en quantité affolante avec une notation sur dix dès le début - rien de mieux pour tuer l'enthousiasme de si petits. Je me sentis très seule au premier rang, aucun bruit approbateur ne s'élevant derrière moi.

Par contre, l'innovation de la rentrée prochaine qui consiste à raccourcir la journée qui se terminerait à 15h45 au lieu de 16h30, en rattrapant trois heures le mercredi matin me paraît une excellente idée et permettrait de mieux repartir l'apprentissage sur la semaine. Pourtant, le corps enseignant prévoit déjà des grèves et n'approuve guère l'innovation.

Ensuite nous nous repartîmes dans les classes avec les enseignants des enfants, et la maîtresse de Jules se révéla finalement plus raisonnée que je craignais. Elle avait déjà eu le temps d'ajuster quelque peu la quantité de devoirs avant la réunion, et nous informa qu'il y en aura beaucoup tout au long de l'année mais qu'il ne fallait pas travailler plus de 30 minutes à la maison. Une sorte de cessez-le-feu fut donc établi avec les parents et l'enseignant.

Je reste toutefois très inquiète et pessimiste vis-à-vis du système scolaire français, mes pires craintes s'avérant justifiées. Je m'efforce de garder le moral et de ne surtout pas critiquer l'école devant les enfants - ils n'y sont pour rien.

Plus d'informations dans mes tags del.icio.us : Maurelita's Education - koulu

Commentaires

Flux Vous pouvez suivre cette conversation en vous abonnant au flux des commentaires de cette note.

Kommenentoin ensin tuota helpointa eli vuotuista tuntimäärää. Suomessa ekaluokkalaiselle on 20 viikkotuntia, eli keskimäärin 4 h/ päivä. Ja muistikuvani mukaan lukuvuoden pituus on 190 työpäivää eli vuosittainen tuntimäärä on 760 tuntia. (Iltapäivällä on sitten vapaaehtoinen iltapäiväkerho. Siellä ulkoillaan, tehdään läksyjä, askarrellaan, jumpataan, pelataan jne mutta sille ei ole opetussuunnitelma tavoitteita).

Kauniiseen pieneen luokkakokoon päästään vain tilastoissa. Esimerkiksi kotikaupungissamme Espoossa on niitä syrjäseudun ruotsinkielisiä pikkukouluja, joissa luokalla voi olla vähän toistakymmentä oppilasta. Poikani ekaluokalla on nyt 23, mutta tammikuussa siellä aloittaa 2 lisää. Katselin muiden luokkien oppilasmääriä, ja kaikilla taisi olla yli 24, joka juhlapuheissa on se maksimi, minkä yli luokkakoon ala-asteella ei haluttaisi kasvavan.

Mikä on maailman suurin työnantaja? Ranskan opetusministeriö. Suomessahan opettajat ovat kunnan palveluksessa, mutta Ranskassa siis suoraan ministeriön alaisuudessa.

Mä en ole koskaan ymmärtänyt tota ulkoa opettelemisen jaloa taitoa: omillani oli ekasta luokasta lähtien matikan yksi monista matikan oppikirjoista sellainen, missä ei ollut mitään muuta kuin 100 laskutehtävää per sivu. Niiden tarkoituksena oli ainoastaan opetella ulkoa 20-5, 11+7 jne... ja sitten siirryttiin kerto- ja jakolaskuihin myöhemmillä luokilla. Kaikki laskutoimitukset alta sadan opeteltiin ulkoa.

Hesarin artikkelista löytyvät myös tuntimäärät:
https://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Ranskan+koulut+luopuivat+lauantaiopetuksesta/1135239453070
Eli Suomesa 608 tuntia ja Ranskassa 910.

Nelikymppinen ranskan opettajani kertoi aina tuosta ulkoluvusta kouluajaltaan ja oli sen kannattaja ja ihmettelin sitä kovasti. Toisaalta kyllä joskus myös ihmettelen, miten osaan vieläkin latinan prepositiot ja jotain runoja, joita 10-12 vanhana olen koulussa oppinut ja olen alkanut miettimään, että onkohan siinä ulkoluvussa sittenkin jotain hyvääkin. Järki kyllä sanoo, että pitäisi tajuta asia eikä vaan opetalla ulkoa. Olisko sitten kuitenkin ulkoa oppiminen kieliä opiskeltaessa ihan o.k. Tunnen kielten opettajia, jotka neuvovat esimerkiksi opettelemaan uuden sanan aina jonkun adjektiivin kanssa, kun niin saa helpommin päntättyä päähän, minkä sukuinen se nominatiivi on, esimerkiksi fromage BLANC tai ein ROTES Haus. Jos opettelee noin, tietää automaattisesti myös genuksen.

Open lausunto:
molempi parempi: ulkoaopettelua tarvitaan ja lapsen kykyä muistaa ymmärtämättä on hyödynnetävä, mutta tottakai oivaltava oppiminen tuo vaikkapa matematiikassa pysyviä tuloksia.

Myös täällä saapasmaassa koulumaailma kiehuu. Taas. Kun ministeri pyhäkoulunopettajanaamallaan lupaa englantia ekaluokkalaisille, mietin vaan kuka sitä sitten opettaa. Vaikka sata vuotta saa opiskella nykyisella tyylillä, eikä kielitaito kartu.

C'est amusant, parce que dans les écoles européennes, les horaires dans le primaire sont 8h30 - 15h30, et la plupart des enseignants des sections francophones sont détachés de l'éducation nationale française, et n'ont pas de plus mauvais résultats qu'en France. J'imagine que cela en fera peut-être quelques uns pour ne pas faire grève !

Par contre, les classes oscillent entre 23 et 26 élèves à Bruxelles.


J'oubliais : le mercredi les cours sont de 8h30 à 12h30. Et en CP et CE1, les cours s'arrêtent également le vendredi à 12h30.

Geranium : minäkin muistelin että oli 4h/päivä ja se oli hienoa kun pääsi aikaisin kotiin. Eri lähteitä verraten tuntimäärät vaihtelevat, on varmaankin eri laskutapoja. Iltapäiväkerhoja ei tuohon lasketa, ne ovat kunnan tai kaupungin maksullisia palveluita.

Luokkakoossa otetaan luullakseni huomioon myös erityisopettajat, joilla ei ole luokkia vaan jotka kiertävät luokasta toiseen ja antavat esim tukiopetusta. Ranskassa normaali luokkakoko todellisuusdessa on 25-30, ja ZEP-alueilla maksimissaan 25. Meidän molempien poikien luokilla on onneksi vain 23 oppilasta !

Oben : ulkoluku on välttämätön esim juuri kertotaulun oppimiseen, ja varmaankin ranskan kieliopissakin - mutta en käsitä noita 12-rivisiä loruja joista tulee vielä aina numerokin.

Pia : kiitos HS-linkistä ! Sen lähteenä on OECD mutten saanut itse ongittua esiin noita tilastoja, nyt ovat delicious-merkeissäni tallessa.

Allu : muistan vielä jotain saksan sanaluetteloja joita päntättiin ulkoa - mutten muista asiayhteyttä ! Ulkolukua ei voi välttää, ja tuo yhdistäminen adjektiiviin on erinomainen memotekninen jippo.

Sari : olen kuullut Suomessa PISA-tutkimuksen johdosta opintomatkoilla olleiden ranskalaisten ihmetelleen miksei meillä tunneilla opetella mitään, keskustellaan vaan. Ja meilläkin ekaluokalla olisi luvassa englantia mikä on ihan kiva, mutta pitäisi oppia se ranska kyllä ensin... enkunopea ei tosin vielä ole mailla halmeilla, ehkei tulekaan.

Bruxced : un commentaire en français, c'est youpi ! On m'a dit qu'en France les enseignants avaient moins de marge de manoeuvre pour adapter les programmes et un moindre pouvoir qu'en Finlande, où le corps enseignant semble plus respecté et mieux payé. Sachant qu'en Finlande le nombre d'heures par semaine est bien inférieur (20h, soit 4h par jour !) et que l'on obtient les meilleurs résultats de PISA, ça ne doit pas être lié au nombre d'heures... ou au contraire serait-ce le nombre d'heures élevé qui soit en cause ?!?!

Heips, lähetin sulle mailia tuohon oikean ylÄkulman osoitteeseen (kun facebookki on blokattu..)

C'est clair qu'en France, le programme est sacré ! Mais bon, on voit bien que les profs ne donnent pas tous les mêmes devoirs aux élèves selon les écoles !

Pour les heures, je ne crois pas effectivement que les heures nombreuses sit un bénéfice pour les élèves : scolarisé aux US quand j'étais petit, je n'ai eu aucun problème à apprendre à lire en n'allant à l'école que jusqu'à 13h30 tous les jours.

Le seul argument pour les heures nombreuses par rapport à la langue anglaise (je ne sais pas pour le finlandais), c'est la complexité de la langue française qui mériterait une sérieuse révision et une simplification de ses trop nombreuses exceptions...

Tu dis que les profs sont moins respectés en France. Je pense que c'est vrai mais aussi parce que pendant des années le corps enseignant ou plutôt les syndicats de corps enseignants ont été assez gavant à descendre dans la rue en permanence et à refuser tout changement.

D'autre part la ghettoisation de certaines zones scolaires a vraiment créé une double éducation nationale, les jeunes profs étant envoyés au casse-pipe dans des zones où les parents se foutent de l'éducation de leurs enfants ce qui fait qu'à 35 ans, ils peuvent être bien dégoûtés de la vie !

Du côté des évolutions de programmes, on a souvent l'impression que tout est souvent décidé à un niveau politique sans vraie connaissance du terrain par des inspecteurs ou des agents du ministère.

En fait je trouve certains principes français excellents ; les exercices de mémoire, le calcul mental,.. mais globalement, j'abhorre ce système qui se traduit par une absence totale de mixité, d'ascenceur social, mais surtout de créativité.

On fabrique à la pelle :
- des gens capables de reproduire des solutions de problèmes complexes
- des gens totalement exclus
Mais fabriquer des gens capables de penser autrement, d'inventer des nouveaux concepts que ce soit industriels, sociaux, ou en design.. la France m'en paraît tout-à-fait incapable avec son système lourd et alourdi du poids culturel de l'interdiction judéo-chrétienne de faire des erreurs !


Mä en nyt viitsi muuten kommentoida, kuin, että tuo sun kertomus muistuttaa niin paljon omia kokemuksiani lasteni kouluajoilta. Mutta tosi kiva, jos oma ope on ymmärtäväisempi, sillä on eniten merkitystä oppilaille.

Mulla oli ala-asteella 25-henkinen luokka Turussa. Raumalla taas hieman pienempi.

Jotain on muuten sanottava Ranskan koululaitoksen puolustukseksi, vaikka en oikeasti siitä juuri mitään tiedäkään:

Armeijassa ollessani samaan komppanjaan kuului eräs poika, joka oli käynyt peruskoulun ranskassa, enkä ole ikinä nähnyt kenenkään miespuolisen kirjoittavan niin kaunista käsialaa. Se oli jotakin aivan käsittämätöntä! Joka ainoa kirjain oli typografisesti niin upea että jos en olisi itse silmilläni nähnyt olisin voinut kuvitella hänen kirjoittaneen vihkonsa tekstit tietokoneella jollain kaunofontilla. Jokainen kirjain oli vastineensa ilmetty kopio.

Muistiinpanot oli muutenkin todella mallikkaasti merkattu. Marginaalit todella tyylikkäästi ja hienosti oli käytetty omatoimisesti luettelomerkkejä ja vaikka mitä.

Kuulemani mukaan siellä Ranskassa on tosissaan panostettu äidinkieleen ja kielenhuoltoon. Joku joskus väitti että siellä virkamies saa sakkoja jos käyttää kielitoimiston vastaisia ilmauksia virallisissa asiakirjoissa(!) Onko se totta?

Kun olin itse ekalla luokalla meillä loppui koulu aina viimeistään klo 12. Läksyjä ei ollut koskaan viikonlopuksi. Koulussa oli kivaa eikä se ollut raskasta!

Ulkoaopetelluista listoista esim. rinnastus- ja alistuskonjunktiot on nyt se hyöty, että tietää minkä niistä eteen tulee pilkku. Siinä yhdistyy tieto ja ulkoaopettelu. :)

Ranskan koululaitokseen en voi muuta kommentoida kuin, että huh huh! Hyvä Maurelita, että avasit sanaisen arkkusi! Go girl!

Bruxced : En effet, un programme bien trop ambitieux et certains enseignants qui font du zèle et vont jusqu'à noter les enfants, en plus de les matraquer de devoirs.

Et si on admet que le n°1 des études PISA s'en sort avec brio avec 4h de cours par jour, la France aurait tout faux...

Etant donné la complexité de la langue française, on devrait au contraire se concentrer sur ça et ne pas encombrer les petits cerveaux avec d'autres concepts. Le finnois est bien plus simple, chaque lettre se prononce et tout est phonétique donc bien plus simple, et pourtant tout est mis en oeuvre pour se concentrer sur l'essentiel et ne pas s'éparpiller dans les programmes compliqués.

Les syndicats sont gavants, j'en sais quelque chose pour avoir participé la semaine dernière à un comité de réflexion à la mairie où - au lieu d'admettre que la droite est au pouvoir et que certains changements sont imposés - tout le dialogue s'est réduit aux plaintes des syndiqués, contestations et lamentations mais pas de propositions autre que grèves, sans même donner la parole aux parents d'élèves. Ils criaient que les riches allaient tous quitter l'école publique dans ces conditions - mais moi je constate que tout être normalement constitué avait juste envie de quitter la salle et ne plus contribuer à une telle (absence de) réflexion.

Le système français a du bon aussi, on me répète que les Finlandais sont loin d'être aussi brillants en argumentation et que la culture générale et surtout littéraire des Français est bien supérieure. Mais pourquoi pas prendre le meilleur des deux systèmes et accepter que le progrès peut avoir du bon aussi ? (De quand déjà date la fameuse méthode de lecture Gafi ?!)

* * *

Itkupilli : yritetään löytää se kultainen keskitie, jossa pikkukoululainen tekee jaksamansa läksyt muttei kuitenkaan turhaudu huonoista numeroista. Ongelmana on se että poika tyytyy vain kymppeihin, eli jatketaan puurtamista...

Tekstiurakoitsija : Ranskassa todella kiinnitetään huomiota kaunokirjoitukseen jonka pänttäys alkaa viimeistään 5-vuotiaana leikkikoulun puolella. Toisaalta esikoinen kirjoittaa kaikki kirjaimet alhaalta ylöspäin eikä siihen tule korjausta kuin kotona, pääasia tuntuu olevan jälki, ei metodi - ja sitäkin vähemmän sisältö. Mutta jälki on upeaa.

Olihan täällä intoileva kulttuuriministeri (Toubon) joka kielsi anglisismien käytön, mutten ole kuullut että virkamiehet saisivat sakkoja virheistä. Tosin minulle ei ole yksikään virkamies kirjoittanut ; ehkä tuo selittää heidän legendaarisen hitautensa ?! =o)

Pupuce : täksi maanantaiksi oli ulkolukuna loru jossa yhdistettiin viikonpäivät ja värit, ja se piti myös kuvittaa. Kuvitus auttoi lorun opettelua, ja ehkä värit avittavat viikonpäivien järjestyksessä - toistaiseksi menevät auttamattoman sekaisin vieläkin... eli tuossa on sentään jotain järkeä.

Kyllä se siitä, sanoi suomalainen kun ranskalaisessa kouluviidakossa rämpi, eikös ?!

L'utilisation des commentaires est désactivée pour cette note.