Escapade en Dordogne avec baignade en rivière * Herkuttelua ja joenrantoja

Après la Finlande et ses lacs, ce fut le tour de notre QG rochelais et l'Atlantique - avec en bonus cet été une escapade dans la Dordogne, sur les traces des ancètres du gentleman biker.

Outre la gastronomie, les paysages à couper le souffle et les sites insolites tels le Gouffre de Padirac, nous avons pu tester la baignade en rivière à deux endroits fort sympas. Et bien sûr les marchés de produits régionaux : mention spéciale pour le marché de Périgueux et le marché de nuit à Souillac où j'ai acheté un joli bracelet en cuir orange - et surtout mangé le meilleur magret de canard de ma vie !

Gluges-plage

Le Port de Gluges

Sur la Dordogne, le Port de Gluges offre une pelouse impeccable pour pique-niquer et une vue imprenable sur les rochers d'en face. Une adresse à ne pas rater pour une baignade inoubliable !

Aubeterre-plage

Aubeterre sur Dronne

Un barrage en amont de la plage de sable d'Aubeterre-sur-Dronne permet de ralentir le courant et surtout à l'eau de se rechauffer. Une agréable buvette quasiment les pieds dans l'eau convient parfaitement pour un déjeuner sur le pouce.

Bref, la baignade en rivière fut une expérience sympa et change de la mer ou des lacs habituels ; à tester absolument !

     *     *     *

Jatkona kotimaan lomallemme Päijänteen rannalla ja La Rochellen meritunnelmille, suuntasimme tänä kesänä pienelle retkelle herrasmiesfillaristin esi-isien maille Lounais-Ranskaan, kohteina Dordogne ja Périgord.

Souillac-marche

Gastronomian luvatussa maassa nautimme huikeista maisemista, seikkailimme maanalaisissa luolissa ja uiskentelimme parissakin joessa. Paikalliset torit tarjosivat alueen herkkuja tryffeleistä hanhenmaksaan ; Périgueux'n lauantaitori ja piskuisen Souillac-kaupungin iltatori olivat upeita, ja jälkimmäiseltä löytyi sekä kesän suosikkikoruksi oranssi nahkaranneke että elämäni paras ankka-ateria.

Port-de-gluges

Le Port de Gluges

Dordogne-joen rannalta löytyi mainio piknik-paikka jylhien kallioitten juurelta ; le Port de Gluges jäi mieleen parhaana maisemana ja vesi oli kristallinkirkasta kuin vuoristopurossa konsanaan.

Aubeterre sur Dronne

Dronne-joki puolestaan Aubeterre-kylän liepeillä paljastui oivaksi uintipaikaksi hiekkarantoineen ja alavirrassa kohiseva pato hidasti joen virtaa ja vesi ehti lämmetä sopivasti. Rantaravintolasta sai kätevästi pikaisen lounaan ja paikka oli kaikin puolin siisti eikä väkeä ollut liikaa.

Eli suosittelen ehdottomasti näitä kahta paikkaa tienoilla matkaileville ; joessa uiminen on virkistävää vaihtelua järville ja valtamerelle, ja rannat olivat helppopääsyisiä ja puhtaita.

 


PISA comparateur par pays * PISA-tulosten vertailujippo

Voici un comparateur en ligne pour les résultats PISA 2012 tout fraîchement publiés ! La différence principale entre la Finlande et la France venant du fait que pour les premiers on privilégie la motivation, jusqu'à aller appliquer la "gamification" dans l'enseignement - à l'instar des jeux et des applis comme SkillPixels, 10monkeys ou Angry Birds Playground.

Vertaa eri maita tuoreissa vuoden 2012 PISA-tuloksissa ! Suurin ero Suomen ja Ranskan koulumenestyksessä on kuitenkin se, että edellisessä ulkoluvun sijaan painotetaan innostusta oppimisessa - jopa peleihin asti, ks esim SkillPixels, 10monkeys ou Angry Birds Playground !



Ranskalainen kyläkauppa Suomessa * Epicerie française en Finlande

Kesälomamme Suomessa alkoi ihanan kesäsään jatkuessa kaikista peloitteluista huolimatta, ja piipahdimme uimarannalta palatessa Ranskalaisessa kyläkaupassa, joka on avannut ovensa Vääksyn keskustassa, vanhassa särmikkäässä talossa.

Tutustuimme hurmaavaan kauppiaspariskuntaan, lapset olivat innoissaan saadessaan puhua ranskaa ja me shoppailimme herkkuja illallispöytään ja tuliaisiksi. Kotitekoiset sianmakkarat olivat herkullisia, sinappi ja viinietikat varmoja valintoja ja lisäksi kaupassa oli uskomaton valinta vaatteita alehinnoilla, merkkituotteita ja oivia valintoja - niitä on palattava sovittamaan...

Rakennuksen julkisivuremontista huolimatta koko paikka huokui menneen ajan tyyliä, ja arkkitehtuuri oli hyödynnetty hienosti retro-tyylisen kaupan tarkoituksiin. Pääsin jopa kurkistamaan kulisseihin, joissa valmistuu uusia uljaita suunnitelmia. Onnea hienolle liikeidealle!

Uusi kansio

Nos vacances en Finlande commencent sous le signe de beau temps, malgré toutes les mauvaises langues qui persistent à dire que cela ne pourra pas continuer...

En sortant de la plage aujourd'hui, nous avons fait un petit saut à l'épicerie française Ranskalainen kyläkauppa, qui vient d'ouvrir au centre de Vääksy, dans une maison ancienne au charme suranné.

Nous avons fait la connaissance des propriétaires, les enfants étaient ravis de parler français et nous avons fait des emplettes pour le dîner et pour offrir. Les saucisses faites maison étaient délicieuses, la moutarde et les vinaigres des choix sûrs et en plus la boutique regorgeait de vêtements de marque séduisants sur plusieurs étages, mis en valeur dans un cadre magnifique. Je dois absolument y retourner pour des essayages...

J'ai même pu jeter un oeil derrière les coulisses et admirer l'avancement des travaux. Un formidable projet qu'on a hâte de voir se réaliser, bravo!


Vaux le Vicomte -linna * Château de Vaux le Vicomte

Linna joka antoi inspiraation Versailles'n linnan rakentamisen, kuten Vaux le Vicomte -linnan nettisivuilla hehkutetaan.

Tarinasta ei puutu draamaa, sillä sen rakennuttaja finanssiministeri Fouquet heitettiin tyrmään kuninkaan käskystä loppuiäkseen heti ensimmäisten linnassa pidettyjen juhlien päätteeksi. Linna oli liian hieno ja Ludvig XIV suivaantui finanssiministerinsä julkeudesta. Voltaire puki sen osuvasti sanoiksi, juhlien isännästä puhuen : "17. elokuuta kello kuusi illalla, Fouquet oli Ranskan kuningas ; aamukahdelta hän ei ollut enää mitään".

Aurinkoiselle syyspäivälle ei olisi voinut kuvitella huikeampaa kohdetta, ja uskomattoman puutarhan puitteissa oli helppo kuvitella itsensä vuosisatojen päähän tarunomaisten tapahtumien pyörteisiin.

     *     *     *

Vaux-le-vicomte

Le château qui inspira Versailles, comme le clame le site web du Château de Vaux le Vicomte.

L'histoire ne manque pas de drame car le surintendant Fouquet fut arrêté et condamné au cachot à vie suite à la fête d'inauguration du château - il n'était pas permis de faire mieux que le roi. Comme le résumait Voltaire après cette fête célèbre : "le 17 août à 6 heures du soir, Fouquet était le roi de France : à 2 heures du matin, il n'était plus rien".

Une destination magique pour une belle journée d'automne, et il était facile de s'imaginer il y a des siècles, au tourment des événements si incongrus.


Polkupyöräloma * Vacances à vélo

Ile-de-re-beach Les-landes1 Ile-de-re 

Le vélo est devenu furieusement tendance même à Paris !

Je suis particulièrement fière d'avoir acquis ma première bicyclette parisienne il y a plus de dix ans : un vieux Peugeot rouillé (même à l'affiche dans Google Street View !) m'a permis de survivre pendant une grève de transports qui a duré des semaines. J'avais payé l'antivol presque plus cher que le vélo, mais il s'est avéré un excellent investissement.

Panneaux Mais pourquoi le bicloune est-il soudain aussi populaire ?

L'enivrante sensation de liberté quand on double les voitures coincées dans les bouchons suffirait déjà à expliquer pas mal de choses. Las des embouteillages et des problèmes pour se garer, il est appréciable de maîtriser ses déplacements et d'oublier les pannes de métro et autres désagréments d'une métropole. Et pendant qu'on pédale pour sauver la planète, on bouge et on affine sa silhouette - le rêve !

Notre famille ne pourrait imaginer des vacances sans vélos : en Finlande une piste cyclable flambant neuve passe devant la maison et permet de rejoindre un parc naturel avec des eskers (buttes allongées). Nos biclounes locaux ont chauffé le bitume malgré la canicule exceptionnelle de cet été.

L'étape suivante fut La Rochelle ; les premiers à lancer un système de vélo-partage déjà en 1976. Comme il est agréable de flaner dans les petites rues idylliques de la vieille ville, après la circulation parisienne...

Trailing-kids Notre destination préférée sur place est évidemment l'Ile de Ré. Le péage ruineux et la conscience écologique des vacanciers aidant, le réseau de pistes cyclables dans la pinède est pris d'assaut et on arrive même à avoir des embouteillages de vélos ! Et les boutiques de cycles concurrencent les Hollandais avec les systèmes ingénieux pour promener sa progéniture à vélo.

Paris dispose aussi d'un système de partage de vélos, le Vélib, depuis l'été 2007. Jusque-là j'avoue avoir snobé le concept puisque j'étais déjà équipée, mais cet été l'occasion s'est présentée et j'ai pu tester comment vivent la route la moitié des cyclistes parisiens. Un engin solide, presqu'un tracteur avec seulement trois vitesses qui tirent très court : voilà pourquoi les vélibistes que l'on observe ont l'air de machines à coudre.

Le nombre de vélos en ville augmentant constamment, les automobilistes sont enfin obligés de prendre en compte les cyclistes fragiles qui circulent parmi eux - et souvent plus vite qu'eux. En contrepartie, il arrive de voir des bouchons sur les pistes cyclables, des dangers publics débutants, et le comble d'énervement, ne pas trouver un bout de mobilier urbain solide pour s'attacher et être réduit à attendre qu'un autre cycliste finisse de libérer son poteau...

La dernière halte de notre périple estival fut à Vieux Boucau dans les Landes. Outre le paradis de surfeurs, les paysages landais regorgent de pistes cyclables et les boutiques de location de vélos sont aussi fréquentes que les boulangeries... ou les boutiques de surfeurs.

Donc même si la France est à la traîne en matière de cyclisme par rapport aux pays nordiques et les Hollandais, la distance diminue drastiquement !

Yelo Finland Les-landes

Ce billet était à l'origine publié en anglais dans le blog Skimbaco Travel sous le titre de France by bicycle. Lire aussi l'article de Katja sur les tendances vélo !

      *     *     *

except bikesPyöräilystä on tullut uskomattoman trendikästä Pariisissakin.

Olen kovin ylpeä hankittuani ensimmäisen täkäläisen menopelini jo reilut kymmenen vuotta sitten ; käytetty ja ruosteinen lila Peugeot-pyöräni (joka komeilee jopa Google Street View'ssa !) tuli hankittua monta viikkoa kestäneen julkisen liikenteen lakon aikana. Muistan vielä miten lukko maksoi melkein enemmän kuin koko fillari, mutta investointi paljastui kannattavaksi.

Miksi pyöräily on sitten yht'äkkiä niin suosittua ?

Huumaava vauhdin ja vapauden tunne ruuhkassa seisovien autojen ohi kiitäessä on jo yksi hyvä syy. Pariisin ikuisiin ruuhkiin ja parkkeeraamistilan puutteeseen kyllästyneet suurkaupunkilaiset saavat puhtaamman omatunnon, ja on ruhtinaallista voida viitata kintaalla julkisen liikenteen lakkoilulle ja muille jumeille. Ja samalla kun pelastat planeettaa, yleiskuntosi kohenee kuin taikaiskusta - unelmahomma !
 
Meidän perheessämme ei tulisi mieleenkään lomailla ilman fillareita : Suomessa kotipihan edestä kulkee tuliterä kevyen liikenteen tie joka on ihanteellinen lapsillekin, ja tämänkesäisistä helteistä huolimatta sitä tuli käytettyä paikallisilla menopeleillämme.

Ile de Ré Seuraava lomakohteemme oli La Rochelle, joka Ranskassa ensimmäisenä lanseerasi kaupunkipyörät jo vuonna 1976. Pääkaupungin agressiivisen ja saasteisen ympäristön jälkeen on ihanaa vaellella idyllisen kaupungin vanhoilla sokkeloisilla kaduilla.

Suosikkikohteemme on kaupunkia vastapäätä sijaitseva Ile de Ré -saari, jonka kallis tietulli edesauttaa lomailijoita jättämään autot ja kiipeämään satulaan. Saarella on hyvin kattava pyörätieverkosto joka sukkeloi hurmaavissa mäntymetsiköissä ja vihreillä ikkunaluukuilla varustettujen valkoisten talojen keskellä. Paikalliset polkupyöriä vuokraavat liikkeet kilpailevat hollantilaisten kanssa kekseliäisyydessä lasten kärräämisen suhteen - ja joskus pyöräteillä on jopa ruuhkaa.

Pariisissakin on Vélib-kaupunkipyöriä (vélo + liberté = pyörä + vapaus), ensimmäiset tulivat katukuvaan kesällä 2007 mutta tunnustan etten oman pyöräni kanssa alentunut kokeilemaan niitä. Vasta tänä kesänä sattui sopiva tilanne, ja oli avartavaa nähdä miten puolet suurkaupungin pyöräilijöistä kokevat liikenteen. Tukeva kolmivaihteinen kapistus tuntuu aluksi traktorilta painonsa vuoksi, ja ymmärrän nyt miksi "vélibistit" polkevat aina kuin ompelukoneet.

Kaupunkipyörien myötä polkupyöräilijöitten määrä on jatkuvassa nousussa, ja autoilijoitten on vihdoin pakko ottaa huomioon kaduilla etenevät haavoittuvat fillaroijat - usein jopa paljon nopeammin kuin autot. Mutta pyöräkaistoillakin alkaa olla ruuhkaa, ja aloittelevat pyöräilijät ovat vaarallisia kaikkille ja etenkin itselleen. Raivostuttavinta pyöräilybuumissa on sopivien parkkipaikkojen puute : olen jo joutunut etsimään sopivaa tolppaa ja peräti odottanut sellaisen vapautumistakin...

Viimeisin lomakohteemme oli Les Landes -departementissä Biskajanlahdella, hieman Baskimaasta ylöspäin. Surffaajien paratiisin ohella alue on fillaristien luvattu maa : pyörätiet ja pyöräliikkeet ovat yhtä yleisiä kuin leipäkaupat - ja surffiputiikit.

Eli vaikka Ranska onkin paljon jäljessä Hollannista ja Pohjoismaista pyöräilykulttuurin saralla, täällä kiritään rajusti kiinni !

Tämä postaus on alunperin julkaistu englanninkielisenä Skimbaco Travel -blogissa otsikolla France by bicycle. Lue myös Katjan juttu pyörätrendeistä !


14 juillet

Artifice2Kansallispäivän ilotulituksia tunnuttiin harjoiteltavan jo eilisaamusta lähtien, ja jännitys kohosi meilläkin pikkupaukkujen kuuluessa naapurista.

Oli kuitenkin odotettava auringonlaskua ja pimeyttä, ja lähteistä riippuen korttelimme tulitukset luvattiin alkavaksi klo 23 tai 23:30. Pojat olivat nukkuneet poikkeuksellisesti päiväunet ja saaneet luvan valvoa, ja juhlallisuuksia odotellessa kävimme läheisessä pizzeriassa illallisella.

Sain kokeiltua ensimmäistä kertaa kameran ilotulitustoimintoa, mutta jalka olisi ollut paikallaan. Muutama suht onnistunut otos sai kuitenkin lapset riemuitsemaan jälkikäteenkin.

Artifice1

Nous attendions le feu d'artifice du 14 juillet depuis le matin, avec une excitation qui montait au fur et à mesure que les pétards éclataient dans le voisinage.

Artifice3Il fallait toutefois attendre la tombée de la nuit, et les garçons ayant exceptionnellement fait la sieste avaient l'autorisation de veiller.

Une première pour tester le mode "feu d'artifice" de mon objectif Leica, mais je dus constater qu'un trépied aurait été bien utile. Quelques prises toutefois permettaient de capturer l'ambiance et rappeler la soirée aux enfants.


Kunnallisvaalit Ranskassa / Elections municipales

Carte_electoraleÄänestin tänään elämäni ensimmäistä kertaa kunnallisvaaleissa. Ehdin asua kotimaassa täysikäisenä niin lyhyen ajan, ettei kohdalle osunut moista tilannetta ja ulkosuomalaisena ei ollutkaan asiaa kunnallispoliittiseen vaikuttamiseen.

Alkuvuodesta ilmestyi postilaatikkoon pyytämättä carte électorale Mariannen kuvalla ja maininnalla "ainoastaan kunnallis- ja EU-vaaleihin". Mutta mistä ne tiesivät täällä asuvan suomalaisen joka ei ollut edes ilmoittautunut vaalilistoille, nyt kun EU:n jäsenet kelpuutetaan uurnille ? Kuka kavalsi minut ; verotoimisto, kaupungin kouluruokailu, lapsilisätoimisto, sairasvakuutus, työnantajani toisessa departmentissä... ???

Äänestyskortti oli tyttönimelläni, ja päättelin virallisten tahojen omaavan vanhentuneita tietoja minusta, mutta paikan päällä tiedustellessani kävi ilmi taas kerran ettei maassa tunnusteta muuta väriä kuin tyttönimi. Kuten sairasvakuutus ja moni muukin administration, ainoastaan tyttönimi on käypä. Tästä voikin seurata eriskummallisia vaikeuksia, jollei postilaatikossa ole tyttönimeä... eikä esim Suomen passissa jälkeäkään siitä. Ollaan vielä kaukana yhteisistä normeista EU:ssa.

Lisäksi äänestetään kirjaimellisesti kokonaista listaa eikä tiettyä ehdokasta : iso A4-arkki jossa komeilivat listan ehdokkaat piti survoa A6-kokoiseen kuoreen.

          *   *   *

VaalilippuPour la première fois de ma vie j'ai pu voter aux municipales ! Comble de malchance, j'avais quitté la Finlande avant d'avoir eu l'occasion de voter et ensuite domiciliée à l'étranger, je n'avais le droit de voter qu'aux élections nationales.

En début d'année je reçus pour mon plus grand étonnement une carte électorale, sans m'être inscrite où que ce soit. Il semblerait que les ressortissants de UE soient recensés à leur insu... et à leur nom de jeune fille pour les femmes mariées !

Ceci risque de poser encore des soucis d'incompatibilité, car dans mon passeport finlandais il ne figure aucune mention de nom de jeune fille - chez nous on l'oublie pour de bon une fois marié, alors qu'en France certaines administrations (CAF...) s'entêtent à ne reconnaître que le nom de naissance. Un casse-tête purement européen ?

(Notez la mention "valable exclusivement pour les élections au parlement européen et municipales"...)

Et contrairement à la Finlande où l'on marque le numéro de son candidat, je trouve totalement archaïque de voter pour une liste entière - littéralement, puisqu'il faut rentrer la feuille A4 présentant l'ensemble de la liste dans une envelope A6 !


Carla & Sarkozy

Et dire que je n'étais même pas au courant ! A la une de 20 Minutes et partout ailleurs - y compris dans Wikipédia...

EDIT : le plus drôle, c'est que dans la presse finlandaise la rumeur prend une toute autre dimension - en faisant référence au journal italien La Stampa, le président aurait demandé la (c)rockeuse en mariage.

Sarko_carla

Ajatella etten ollut lainkaan perillä huhuista ! Tänään kaikkien lehtien etusivulla - ja jopa Wikipedia[en] on ajan tasalla. (Pitäisi varmaankin tehdä se suomenkielinen käännös...)

EDIT : kotimainen lehdistö puhuu peräti kosinnasta, italialaislehti La Stampaa siteeraten. Ohoh.


RATP anti-Grenelle / Julkisen liikenteen lakko saastuttaa

Il n'y a pas si longtemps, la France fanfaronnait d'avoir fait de remarquables progrès en matière d'écologie... ou du moins en théorie, sous forme de mesures à appliquer suite au Grenelle de l'Environnement.

Or, ces derniers jours une minorité jouissant de privilèges du public privé se permet de générer des bouchons monstrueux dans la région parisienne - une pollution dont on ne parle guère et qui semble totalement justifiée dans la "noble" lutte du secteur public.

Comment peut-on laisser faire cela ? L'environnement est-il tellement secondaire face à l'égoïsme de certains ? Après avoir passé cinq heures hier dans les transports (plus précisément à vélo en respirant la pollution à plein poumons, dans le métro sans pouvoir respirer du tout et enfin à pied sous la pluie battante), je me permets de manifester mon profond désaccord. Ralbol !!!

Greve_ratp

Ei niinkään kauan sitten Ranska ylpeili harpanneensa uuteen aikakauteen ympäristöasioissa, tai ainakin teoreettisesti Grenelle-ympäristökonferenssin päätösten johdosta.

Mutta viimeisen viikon aikana julkisen alan työntekijät ottavat itselleen oikeuden aiheuttaa valtavia liikenneruuhkia, pakottaen koko suurkaupungin turvautumaan yksityisautoiluun voidakseen mennä töihin. Onko tämä oikeutettua ?

Ovatko ympäristöasiat taas jääneet tiettyjen etuoikeuksien jalkoihin ? Vietettyäni eilen viisi tuntia työmatkalla - fillaroimalla hengittäen pakokaasuja, sitten metrossa pystymättä hengittämään juuri lainkaan ja paluumatkan kruunaukseksi jalkaisin kaatosateessa - alkaa mittani olla täynnä. Rajansa kaikella, yksityiselläkin puolella on stressinsä eikä lakko-oikeudesta tietoakaan.


Ranska Suomen lööpeissä / La France à la Une en Finlande

ReutersRanskan presidentille povataan palkankorotusta Iltalehden lööpin mukaan - mutta miksei tästä puhuta Ranskassa ?

Cette info brille par son absence dans la presse française, mais il semblerait qu'une augmentation de 140 000 par an soit dans les cartons pour le président français, soit de passer de 101 488 euros à 240 000 ! Pas étonnant qu'il sourit... car jusque là il gagnait moins que son premier ministre.

Mais la présidente finlandaise n'est pas beaucoup moins bien placée, car Tarja Halonen touche un confortable montant de 126 000 euros net d'impôts, l'équivalent de 270 000 euros bruts. Merkel est la mieux payée en Europe - et Bush au monde. Etonnant hein ?!


Nunujahtia / Chasse à la nounou

Danger Kolmatta viikkoa nunujahtia. Nunu eli ranskaksi nounou on väännös nourrice-sanasta, joka nykykielessä tarkoittaa lastenhoitajaa, hoitotätiäkin. Edellinen kallisarvoinen tohtorintyötä valmistellut tutkijatyttö ei saanut alaansa vastaavaa harjoittelupaikkaa ja lähti Pariisista kotiseuduilleen, ja meille jäi kaksi viikkoa aikaa etsiä uusi kaitsija pojille.

Täällä etsitään yhä "hoitotätejä puhelintolpista" kuten ammoin Suomessa 70-luvulla, tai pikemminkin pikkuilmoilla joita olen teippaillut hulluna lähiseudun leipomoihin, apteekkeihin, kukkakauppoihin, koulun ilmoitustaululle, kaupungin lastenhoitoavustajien toimipisteeseen ja aasialaisten krääsäkauppaankin.

Soittoja on tullut muutamia, mutta toinen toistaan epätoivoisempia tapauksia. Yhdellä oli jotain häikkiä puhelimessa yht'äkkiä kun sanoin että kyseessä olisi tietenkin laillinen työpaikka, toinen haki tismalleen samaan aikaan 16:30 lapsia jostain eri koulusta, kolmas oli puolalainen tosi kivan tuntuinen ope joka saa varmaankin työlupansa vuonna 2017, seuraava ei ymmärtänyt kysymyksiäni puhelimessa ja intti olevansa kiireinen ja haluavansa tavata livenä heti paikalla, joku oli metrossa eikä kuullut ja tietenkin salatusta numerosta soitettu puhelu katkesi... mutta tämänpäiväinen löi kaikki muut laudalta.

Tomeran tuntuinen täti-ihminen - voimakkaalla korostuksella, kuinkas muuten - otti ohjat käsiinsä heti ennen kuin ehdin edes kertoa että oltiin laillisesti palkkaamassa, ja kysyä pamautti olenko musl1mi vai kr1stitty.

Kylmän sodan aikaista neukkutaktiikkaa soveltaen kysyin toistamaan kysymyksen saadakseni aivoni sisäistämään tiedon, ja olin kuin olinkin kuullut oikein. Tokaisin takaisin että no en ole mitään, mä olen suomalainen !

Lopetin puhelun surutta kun tyyppi paljastui lisäksi työluvattomaksi, mutta ei jäänyt epäilystä mitä langattoman toisessa päässä oltiin, ja luultavimmin vielä sitä tiukkahuivisempaa mallia.

Jälkiviisaana oli helppo keksiä nokkeluuksia joita olisi voinut ladata takaisin, genre : suomalainen on kyllä enemmänkin rotu kuin uskonto, pitääkö kääntyä oikeaan uskoon saadakseen lapset hoidettua, mitäs itte olette, ja muuten mitäs se teille kuuluu enivei ! Voi vain kuvitella minkälainen mekkala nousisi jos haastattelija kysyisi hakijan uskonnosta...

Taitaa pojat mennä koko viikon iltapäiväkerhoon.

                  *  *  *

Troisième semaine de chasse à la nounou. Notre perle rare n'ayant pas trouvé un poste pour préparer son doctorat, elle est rentrée chez elle en nous laissant quinze jours de panique à bord et plus si affinités.

La méthode je-placarde-boulangeries-pharmacies-et tout ce que je peux, donne des résultats très moyens. Français incompréhensible, permis de travail égaré, enfants à chercher dans une autre école pile à la même heure, étudiante libre trop tard... mais la meilleure fut celle d'aujourd'hui.

J'ai dû faire répéter la question pour gagner du temps et m'admettre que c'était bien ça la question qu'on me posait, à moi, l'employeur potentiel. Z'êtes musu1man ou chrétien ?????????

J'ai rétorqué que rien du tout, que j'étais Finlandaise. Na. Et quoi encore ?!

Avec un peu de recul, j'inventai des répliques bien plus perspicaces du genre "finlandais c'est plutôt une race qu'une religion, cela vous pose-t-il un problème" etc. Mais on peut s'imaginer le scandale que ferait un candidat si l'employeur s'aventurait ne serait-ce que de très vaguement laisser sous-entendre que le candidat pouvait ne pas être Français...

Bref, les garçons iront au centre aéré cette semaine.


Réflexions scolaires bis repetita / Koulumietteitä taas

Provencen auringon alla ehdittiin jo kommentoimaan huolestuttavaa Nouvel Obs -viikkolehden juttua Ranskan koulusysteemin nykytilasta, jossa todettiin 40% oppilaista aloittavan yläkoulun (collège) huteroakin heikommilla perustiedoilla.

(Surkuhupaisaa oli - kuten Jospa kommentoikin Pupucen blogissa - nettilehden otsikon kirkuva kirjoitusvirhe (uuslukutaidottomuus eli illettrisme yhdellä t:llä), joka on nyttemmin jo korjattu mutta komeilee yhä url-osoitteessa... Samoin suomenkielestä puhuttaessa käytettiin virheellisesti sanaa "finlandais" kun se olisi pitänyt olla "finnois".)

Yleisenä syntipukkina on pidetty yläkoulua (collège ; ks Ranskan koulujen luokat), mutta uusimpien tutkimusten mukaan vaikeudet juontaisivatkin juurensa jo alemmilta luokilta. Juuri sieltä missä luultiin lasten olevan vielä turvassa ja hyvissä käsissä !

Olinkin ihmetellyt miksi jo tarhaikäiset naperoni opetettiin tunnistamaan sanoja ulkomuistista, osaamatta lukea. Nyt on todistettu tieteellisesti että ns globaalinen metodi ei perustu visuaaliseen muistiin eikä auta lainkaan lukutaidon saavuttamisessa, päinvastoin : lapset oppivat kiinnittämään huomiota vääriin asioihin. Onneksi ollaan palaamassa vanhaan kunnon tavaamiseen, jota itsekin olisin suosinut.

50-60 -luvuilla ranskalaisilla lapsilla oli 15 viikkotuntia äidinkieltään, kun taas nykykoululaisilla on 9-10 tuntia jaettuna ranskan, historian, maantieteen ja kansalaistaidon kesken - sillä tekosyyllä että ranskaa harjoitetaan näillä kaikilla tunneilla. Ja pyh !

Lehden mukaan ranska olisi maailman vaikeimpia kieliä oikeinkirjoituksensa suhteen. Muiden kielten ääntyessä suhteellisen foneettisesti (tässä mainittiin mm virheellisesti kirjoitettu suomi ja tanska sekä espanja ja italia), ranska on pysyttäytynyt konservatiivisessa ulkoasussa vuosituhansien takaa ja koululaisten kompastuskivinä ovat myös ääntymättömät kirjaimet sekä samoin ääntyvät eri taivutukset.

Minulta kyselläänkin usein mitä eroja on ranskalaisessa ja suomalaisessa koulutuksessa, ja voin vain harmitella etten ole seurannut kovin tarkkaan kotimaisen koululaitoksen kehitystä ja vasta tutustun täkäläiseen systeemiin omien lasteni alkaessa maternelle-luokilla. Ensi vuonna esikoinen siirtyy "isoon kouluun", jossa alkaa kuulemma tosi paikat, läksyt ja ulkoluku ja muut pelottavat jutut. Hui !

Linkkejä :

- Koulutus Suomessa
- Ranskan koulusysteemi (englanniksi)

Des cobloggeuses finlandaises ont déjà eu le temps de commenter le dossier inquiétant de Nouvel Obs sur l'illettrisme en France - avec, ironie du sort, une coquille tragi-comique dans le titre qui fut rapidement corrigé mais visible encore dans l'url impitoyable...

J'applaudis le retour à la méthode syllabique, surtout qu'on apprend que le contour des mots ne joue aucun rôle dans l'apprentissage de la lecture et au contraire attire l'attention des petits sur des choses inutiles. Certes mon cadet reconnaît à trois ans son prénom et quelques autres mots avec une grande fierté - mais à quel prix ? Justement les difficultés commenceraient en primaire puisqu'en arrivant en sixième, le "mal est déjà fait". De quoi perdre son sommeil, pour un pur produit de l'école finlandaise comme moi !

En cinquante ans la France passe de 15 heures de français hebdomadaires à tout juste dix - repartis entre le français, l'histoire, la géographie et l'éducation civique sous prétexte de transversalité. D'accord pour la transversalité dans le business, mais très peu pour mes enfants...

Le magazine souligne que l'orthographe française est l'une des plus difficiles au monde, avec un taux de "régularité entre les sons et les lettres" de 55%, en comparaison avec l'espagnol ou l'italien où le taux se situe autour de 97%, allant jusqu'à 98-99% pour le finlandais ou le danois. Mais au Nouvel Obs ne sait-on pas qu'on dit le finnois, et les Finlandais ?! Au secours...

On m'interroge souvent sur les différences entre l'éducation finlandaise et française, et je ne peux que regretter de ne pas avoir suivi l'évolution du système de mon pays, pour le comparer à celui que vont subir mes enfants en France. L'année prochaine l'aîné ira "à la grande école", et tout le monde semble dire que là, on ne rigolera plus, les devoirs, les cahiers - ça fait déjà peur !


Liens wikipedia :

Système éducatif finlandais
Système éducatif français
Finnois vs finlandais - question de purisme !

et une blog-amie qui décrit fort bien le système finlandais :

Le système éducatif en Finlande par Alexia


La rentrée / Koulut alkoivat meilläkin

 

Ranskan opetusministeri Xavier Darcos heitti syksyn uutuutena mahdollisuuden lakkauttaa lauantaiaamuiset oppitunnit[fr] koko maassa. Hienoa - jos onnistaa niin lakiesitys menee läpi ennen kuin pojat siirtyvät työelämään !

Onneksi lastentarhaa muistuttavassa maternelle-koulussa ei moista vielä ole, mutta vapaa keskiviikko ja tunnit lauantaisin tuottavat kroonista päänsärkyä kaikille tuntemilleni työssäkäyville vanhemmille.

Ohessa linkki kaavioon jossa selitetään hyvin Ranskan koululaitos luokkajakoineen sekä minkä ikäisenä ollaan milläkin luokalla. Sivu on ranskankielinen mutta ymmärrettävissä myös ranskaa taitamattomille selkeytensä ansiosta.

Suurin osa ranskalaisista koululaisista aloitti kouluvuoden nyt tiistaina, mutta poikkeuksia riittää enemmänkin kuin sääntöä vahvistamaan. Nelipäiväistä viikkoa noudattavat opinahjot aloittivat jo parisen viikkoa sitten ; toisilla on koulua joka toinen lauantai... ja yksityisissä kouluissa noudatetaan omia sääntöjä, kuka mitenkin.

Stazzy kyselikin kommenttilaatikossa miten selviämme oudoista aikatauluista, ja kuten monet muut olemme palkanneet opiskelijatytön joka vie lapset aamuisin kouluun klo 9 ja hakee 16h30. Samalla hoituu lasten paimentaminen keskiviikkoisin ja saattaminen Suomi-kouluun ke iltapäivänä.

Muut kouluaiheiset postaukseni ja ihmettelyni löytyvät Koulu-kategoriasta ; ja jatkoa on luvassa koulusysteemien vertailuissa kun pääsin vautiin. Jos lukijoissa sattuu olemaan henkilöitä joita kiinnostaisi vaihtaa mielipiteitä ja vertailla opetustapoja ranskalaisen yläkoulun (collège) johtajan kanssa tuttavapiirissäni, ottakaa yhteyttä kommenttilaatikossa. Hän haluaisi tietää lisää kotimaisista menetelmistä, koska on vastuussa yksityisestä koulusta ja saa päättää opetustavoista.

Kuvituksena yllä mm paperisotaa à la française : kummankin pojan luokanopelle on palautettava tusina lippua joissa erikseen ja kahtena kappaleena kerrotaan syökö lapsi lihaa/porsaanlihaa, mainitaan kuka saa hakea lapsen koulusta ja etenkin kuka ei saa, annetaan lupa koulukuvaukseen ja -retkiin joita kyllä kysytään joka kerta erikseen sitten vielä, kerrotaan viimeisimmän jäykkäkouristusrokotuksen pvm, kouluvakuutuksen numero ja todistus ja... [lisäys] voiko hätätapauksessa kyydittää lapsen sairaalaan !

Le ministre de l'Education a lancé l'idée de mettre un terme aux cours le samedi dans tout l'héxagone. Excellent - avec un peu de chance le projet de loi sera promulgué avant que les garçons ne quittent le banc de l'école !

Heureusement qu'à la maternelle nous ne subissons pas encore cette curiosité préhistorique française, mais dans mon entourage le mercredi libre et le samedi travaillé sont un casse-tête permanent pour les parents qui travaillent. Entre ceux qui travaillent un samedi sur deux, tous les samedi, quelques samedi libres signalés par une énième feuille volante comme ça a l'air d'être le cas dans notre secteur...

Pur produit du système éducatif finlandais et fière de l'être, j'ai toujours autant de mal à m'y retrouver rien que dans les appellations de différentes classes. J'étais donc ravie de découvrir le schéma explicatif du système scolaire français avec surtout qui va où à quel âge. Entre le compte à rebours en partant de sixième, les acronymes CP et autres (cours primaire ? cours préparatoire ?? classe préparatoire ???), voici enfin la réponse à mes interrogations.

Mes autres posts sur le sujet se trouvent dans la catégorie école avec des billets bilingues depuis le 1er anniversaire du blog !

La première photo illustre la paperasse à remplir pour les enfants : autorisations pour photo de classe, sorties, pour manger du porc, dates des vaccins, permission de sauver l'enfant en cas d'accident grave...


Curiosités linguistiques / Kielikummajaisia

Ihmettelin usein vieraita kieliä opiskellessani miten kyseisen maan lapset oppivat puhumaan kieltään virheettä ; etenkin ranskan verbien taivutukset askarruttivat minua. Päätteitä on paljon säännöllisissäkin verbeissä : -er, -re, -ir ja siihen päälle vielä epäsäännölliset.

Nyt olen aitiopaikalla havainnoimassa kielen omaksumista omieni kanssa, ja molemmat vielä tuplana, kaksikielisiä kun ollaan olevinamme.

Välillä Jules viisivuotiaan ylemmyydellään korjailee pikkuveljen virheitä, ja hymyilyttää kun samalla poika tykittää itsekin mitä hupaisimpia taivutuksia.

Minulla on dilemma : yleensä kun olemme keskenämme toistan lasten sanomat asiat suomeksi ja vastaan tai kommentoin samaan syssyyn. Mutta en voi olla korjaamatta ranskan virheitä, ja keskustelumme tuppaavat pidentymään kun ensin korjaan ranskaksi, sitten käännän suomeksi ja vastaan suomeksi !

Esimerkiksi äskeinen dialogi, käännös ranskalaisesta osiosta alla :

- Regarde Tom, maman donne de l'eau aux fleurs, sinon elles vont meurer.
- Mourir ; elles vont mourir sinon. On dit elle meurt, ou elle va mourir. Ihan oikein, kukille pitää antaa vettä ettei ne kuole tai kuihdu.

- Katso Tom, äiti kastelee kukkia ettei ne "kuolitu".
- Kuole ; ne kuolevat muuten. Sanotaan että kukka kuolee. [ja sama suomeksi kuten yllä]

Luvassa tuntuu olevan aina vaan paranevia juttuja, kun poikien kieli kehittyy - kielikummajaisetkin kohentuvat !

Alla päivän puuhavinkki, batman-väritystä printattavaksi tai netissä klikkailtavaksi isommille osoitteessa http://www.coloriage.tv/Batman-coloriage.

[Ci-dessus l'astuce du jour http://www.coloriage.tv/Batman-coloriage pour imprimer des coloriages batman etc mais aussi pour coloriages en ligne !]

En apprenant de langues étrangères je m'interrogeais souvent sur la façon dont les enfants du pays en question s'appropriaient la langue ; tout particulièrement les verbes français m'interpellaient par leur terminaisons curieuses en ER, RE, IR - sans parler des irréguliers.

Maintenant j'ai une place de choix pour observer l'apprentissage des nôtres, et par-dessus le marché dans un contexte qui se veut bilingue.

Du haut de ses cinq ans, Jules s'amuse à corriger son petit frère de temps en temps mais en cultivant dans la foulée des erreurs comiques lui-même.

Je suis donc confrontée à un dilemme : en temps normal quand nous nous retrouvons entre Finlandais et que les enfants me parlent (en français, hélas) je répète qu'ils viennent de dire en finnois puis ensuite seulement réponds ou comment à mon tour. Mais je ne peux pas laisser passer les fautes de français, qui ajoute une troisième étape à mon intervention : correction du français, traduction des propos en finnois puis ma réponse !

Exemple tout frais de cet après-midi, avec la traduction en français du finnois :

- Regarde Tom, maman donne de l'eau aux fleurs, sinon elles vont meurer.
- Mourir ; elles vont mourir sinon. On dit elle meurt, ou elle va mourir. Ihan oikein, kukille pitää antaa vettä ettei ne kuole tai kuihdu.

... Exactement ; on doit donner de l'eau aux fleurs pour qu'elles ne meurent pas.


Devoirs assistés / Avustettuja läksyjä ?

Pitääkö vanhempien auttaa lapsiaan läksyjen kanssa ?

Tuttavani manasi eräänä päivänä ettei mitenkään ehdi auttaa molempia lapsiaan läksyjen kanssa joka ilta. Tästä tuleekin sopivasti jatkoa kulttuurikummajaisten toivelistaan, sarjassamme Suomen ja Ranskan koululaitosten erojen ihmettelyä.

Ranskassa on hyvin yleistä että vanhemmat auttavat ja kuulustelevat tai vähintään tarkistavat jälkikasvunsa kotitehtävät. Jo heti tänne muutettuani tämä epäkohta herätti huomioni, ja purnasin sen olevat vain sivuoire maan koulusysteemin epäonnistumisesta. Nuoren opiskelijan itsevarmuudella vaahtosin ettei moista ikinä tapahdu Suomessa.  Vai tapahtuuko ? Ei minulle ainakaan kun olin pieni, mutta olinko sittenkin poikkeustapaus, ovatko ajat ja tavat muuttuneet ?

Hoidin itse läksyni ekaluokalta lähtien eikä kukaan pistänyt nenäänsä niihin - enkä olisi halunnutkaan sitä. Jos jäi tekemättä tai nolosti unohdin, hyvän oppilaan maine pakotti sepittämään tekosyitä (ks 3. lk koulumuisteloista) ja se siitä. En tarvinnut apua eikä tullut mieleenkään kysyä mitään.

Aika jyrkästi ajattelin ennen, että jos oppilas ei selviä läksyistään, opettaja on tehnyt työnsä huonosti, ei ole osannut selittää, tehtävä on liian vaikea suoritetun oppimäärän suhteen tai muuten vain kehno juttu.

Mutta täkäläiseen systeemiin pikkuhiljaa tutustuessani itsestäänselvyydet karisevat ja jäljelle jää vain kysymyksiä. Jo 7-8 -vuotiaat saavat hurjia läksyjä joista selviytyäkseen on turvauduttava vanhempiin. Kotitehtävien vaikeutuessa lasten edistyessä koulusysteemissä, varakkaammat maksavat yksityistunteja pönkittämään koulun opetusta, tukiopetus kun on tuikituntematon käsite täällä.

Miten on Suomessa ; auttavatko vanhemmat lapsiaan jatkuvasti ? Miten pitäisi olla ? Mitä muissa maissa ? Olisi kiinnostavaa tietää !

Une amie maudissait l'autre jour le système scolaire et le fait qu'elle n'ait pas le temps d'aider ses deux enfants avec leurs devoirs tous les soirs. Voilà qui me fournit un excellent sujet pour les bizarreries culturelles souhaitées dans le sondage, dans notre série l'éducation nationale finlandaise vs française.

En France il me semble qu'il est très fréquent que les parents s'en mêlent des devoirs de leurs petits, en les aidant et questionnant ou du moins en vérifiant que c'est fait. Ceci m'interpella dès mon arrivée en France, et j'interprétais ça en tant que signe de la faillite du système scolaire local. (Arrogance d'une jeune étudiante fière de son propre pays ?!) J'affirmais que jamais ça ne se verrait en Finlande... mais m'étais-je trompée ? Etais-je un cas à part, ou les temps ont-ils changé ?

(EDIT : D'après les commentaires de mes compatriotes, j'étais un cas isolé et la majorité se faisait interroger, surtout avant les interrogations...)

Je mettais un point d'honneur à me débrouiller seule et ne voulais pas qu'on mette le nez dans mes affaires. Des fois je devais m'en sortir par des pirouettes peu recommandables, mais bon, je m'en sortais plutôt très bien !

J'avais tendance à penser que si un enfant n'arrivait pas à faire ses devoirs, c'était de la faute de l'enseignant - un sujet mal expliqué, pas adapté au niveau de la classe ou une erreur de jugement tout court.

Mais en voyant les amis autour de nous face à ce dilemme, les certitudes s'effritent et cèdent la place à une multitude de questions. En primaire, une quantité effrayante de devoirs (qui seraient pourtant interdits au CP par un circulaire, d'après les commentaires en finnois ?!) où l'intervention des parents est quasi-indispensable.

Puis au fil des classes, le recours - pour ceux qui le peuvent - aux cours privés pour assurer le succès scolaire de la descendance. En Finlande, il existe un concept "cours de soutien" gratuit et libre, à disposition de tout le monde et garantissant donc une éducation égale pour tous.

Je lançais donc un appel aux témoignages, un petit sondage pour savoir si l'opinion générale parmi mes lecteurs était plutôt favorable à l'aide parentale ou farouchement opposée. Alors, quid des lecteurs français, en France ou ailleurs ?!


Solidarité partielle / Osittaista solidaarisuutta

Ranskassa oli taas kulttuurikummajaispäivä : aiemminkin olen marissut asian epäloogisuutta, mutta vuosi vuodelta epäkohdat tuntuvat korostuvan. Kannatan solidaarisuutta, mutta eikö jo työntekijöitten pitäisi olla keskenään solidaarisia alkajaisiksi ?!

Aamulla olin perheestä ainoa joka raahautui kaatosateessa ulos ja duuniin ; pojilla ei ollut koulua ja miehelläkin oli lomaa. Metrossa junia meni pyhäpäivän tiheydellä eli tungos oli sen mukaista ; posti oli kiinni ja muutkin virastot pysyivät visusti suljettuina.

Minäkin voisin tehdä ne minuutti viiskytä rapiaa per päivä jos saisin helluntai-maanantaina lomapäivän. (Kuka muuten tuommoista uskoo ? Ei meidän johtoporras ainakaan...)

Olisivat edes valinneet jonkun typerän marraskuun juhlapyhän lopetettavaksi ; silloin on kuitenkin kurja ilma eikä tee mieli tehdä mitään - miksi juuri se ainoa joka osui aina sopivasti maanantaiksi ?

Mur.

Encore une curiosité française la journée solidarité du lundi de Pentecôte.

J'ai déjà marmonné a propos (mais uniquement en finnois ; hé oui, rendez-vous compte que ce blog ne fut pas toujours bilingue !) et trouve que les disparités s'accentuent d'une année à l'autre.

Ce matin j'étais la seule à quitter la maison sous les trombes d'eau pour aller bosser. Les garçons n'avaient pas école, et le chef de bande avait un jour férié, LUI (merci les syndicats).

Le métro fonctionnait comme un dimanche, donc même pas possible de profiter d'une baisse de fréquentation pour bouquiner tranquillement assise dans une rame à moitié vide. Au contraire, c'était bien bondé. De surcroît, en voulant poster des photos je me suis cassée le nez sur le rideau de fer de la Poste - décidemment, y'a qu'moi qui bosse !

Chiche ; moi aussi je suis d'accord pour faire les une minute cinquante et des brouettes par jour toute l'année pour avoir congé le lundi de Pentecôte, comme à la SNCF. Hélas, notre direction est moins dupe et n'avalera jamais un truc pareil. D'ailleurs le concept fait bien rire mes compatriotes.

Vivement demain.


De charmantes bulles / Huiman kupliva viikonloppu

Kaverimme löytämä gîte de France loma-asunto Champagnen alueella paljastui ylivedoksi valinnaksi. Aidon tunnelmallinen kalkkikivirakennus omistajien taloa vastapäätä oli hurmaava, pihanurmikolla oli pilvin pimein käytettävissä talon nuoren herran (4v) menopelejä traktorista skootteriin, liukumäkiä ja keinuja unohtamatta.

Lähistöllä oli Nigloland-huvipuisto jonka vimpaimet sopivat kuin nyrkki silmään minivierailijoille, ja tihkusateesta huolimatta koeajoimme suurimman osan härveleistä vaihtelevalla kokoonpanolla. Mainittakoon että Tom kunnostautui hinkumalla jopa hurjasti keikkuvaan kuumailmapallojen muodostamaan pyörivään kapistukseen ja hihkui riemusta Jean-Marcin vieressä, isoveljen taivastellessa menoa jalat vankasti maan kamaralla isänsä käsikynkässä.

Vierailun huippukohtana omistaja tutustutti meidät shamppanjatilaansa Vuille de la Sagne ; saimme aimo annoksen paitsi yleistietoa alueen olosuhteista sekä itse kuplien valmistuksen kiemuroista, myös maistiaisia ja tuliaislahjana pullon tilan tuotantoa !

Näin huippuystävälliseen paikkaan voisi mennä uudestaankin : keittiöstä löytyi peruselintarvikkeitten lisäksi kaakaota, luomuomenamehua, iso laatikollinen karkkeja lapsille... ja vaikkei sää sallinut grillausta ulkona, vanha jättimäinen takka ajoi saman asian ja nautimme joka ilta hulppeat grilliateriat kotoisan takkatulen tunnelmallisessa hehkussa.

Le gîte dégoté par notre copine dans la région de Champagne pour passer le long WE du 8 mai s'avéra un excellent choix ! Un bâtiment typique de pierres de calcaire du coin avec une multitude de jouets pour les enfants dans le jardin nous ont ravis dès l'arrivée.

Le parc d'attraction Nigloland non loin de là correspondait parfaitement à nos petits visiteurs, et malgré la fine pluie nous avons réussi à tester la majorité des engins, avec un équipage différent à chaque fois. Mention spéciale à Tom qui tenait à nous accompagner dans les mini-montgolfières tournant assez vite à l'instar d'une grande roue. Il poussait de petits cris de joie pendant que le grand frère l'observait dubitativement sur le plancher des vaches.

Le propriétaire du gîte nous a fait visiter son domaine Vuille de la Sagne  : outre une bonne dose d'infos sur la région et la viticulture avec ses méandres, nous avons pu déguster le breuvage magique et admirer les bouteilles en cours de fabrication dans la cave.

Un accueil fort sympathique, un cadre idyllique à souhait et une prestation de gîte au-delà de nos attentes avec de petites intentions charmantes tels que la bouteille de champagne en guise de cadeau de bienvenu, une boîte de bonbons destinée aux petits, chaîne-hifi et tv avec dvd's à disposition... et surtout l'ambiance du gîte, avec la grande cheminée qui nous permit les soirées bbq en intérieur malgré le temps maussade.


Pligaa WE @ PligaaMobile (vox)

Piskuinen viikonloppuvilkutus vain tiedottaakseni että lähdemme Champagne-alueelle pitkää viikonloppua viettämään huomenna heti vaalitoimistojen päästettyä jengin ranskikset uurnille. Kuplivaa menoamme voi seurata mobiiliblogissa :

                                                         PligaaMobile !

Nous partons dans le Champagne dès que les électeurs de la bande auront voté. Rdv sur le moblog mentionné ci-dessus pour suivre nos aventures à bulles...


Match nul ? / Nolla-nolla ?

Eilisen kaksintaistelutantereen pölyjen laskeuduttua hiukan julkistan oman pienen sekavan tilinpäätökseni asiasta ; yrittäen olla kuitenkin (suht) puolueeton, toisin kuin kaikki mediat jotka alkavat käydä hermoilleni !

Kumma tosiaan ettei näin isosta maasta tunnu löytyvän neutraalia lehtijuttua aiheesta : ostin Le Monden mutta siinäkin paistoi monesta jutusta läpi kirjoittajan omat sympatiat toisen ehdokkaan hyväksi.

Suurin pettymykseni paljastui kuitenkin vasta tänä aamuna kun blogosfääriä selatessani huomasin mm satiirilehti Mariannen julkaisseen bloggaaja Christophe Caronin tekemän bullshit bingon pressanvaaliversion - olisin voinut pelata ja täten pysyä hereillä koko mittelyn ajan :

Alla muutama epäkohta joka kiinnitti erityisesti huomioni taistelun tuiskeessa - nippelitietoa sekä Tärkeitä Asioita, sulassa sekaannuksessa kuten ohjelman hengessä kuului.

Ségo haluaa tehdä koulun pakolliseksi 3v lähtien. Kuopuksemme kyllä aloitti itse koulutiensä 2v, mutta ainoastaan kinuttuaan itse sinne ja saatuaan lottovoiton eli paikan pikkuruisten luokalta. Minusta vanhempien kuitenkin tulisi saada valita ; nykyinen systeemi jossa 3v lähtien taataan paikka halukkaille on mielestäni sopiva. Ja jos joku muistaa PISA-tutkimuksen tulokset, ei Suomen koululaisten "myöhästynyt" lähtö haittaa, päinvastoin...

Sarko ylläpitäisi maan ydinvoimalat ja meneillä olevat hankkeet eikä tunnu omaavan kovinkaan pitkälle mietittyä uusiutuvien energioiden suunnitelmaa. Verohelpotuksia lupaillaan, mutta nyt on tosi kyseessä ja tarvittaisiin suuria tekoja. Ja sassiin.

Ségo puolestaan vaati että naispuoliset santarmit saatetaisiin kotiin myöhään yöllä, viime viikon kahteen agressioon viitaten. Palkataan lisää poliisivoimia ? Aika outo heitto, vaikutti spontaanin harkitsemattomalta. (Pligaapomo virnuili siihen että asia selviää ellei enää palkata naispuolisia santarmeja... EDIT : niille jotka eivät tunne persoonaa mainittakoon ettei hän ole lainkaan macho vaan kyseessä oli hervoton huuli...) Lisää nippelimokia laskettiin kilvan ydinvoiman tiimoilla : Sarko luuli EPR-voimaloitten olevan 4. sukupolven reaktoreita ja ydinvoiman osan olevan maan sähköntuotannonnosta 50% ; Ségo taas väitti sen olevan 17% mikä olikin ydinvoiman osuus kaikesta energiantuotannosta. Nurkkaan molemmat, läksyt lukematta.

Suomalaisena olin erittäin närkästynyt Ségon mainitessa Suomen ainoastaan EPR:n ensimmäisenä käyttöönottajana, kun taas valtionpäämiehistä (sic) puhuttaessa Halosta ei mainittu lainkaan. Olikohan kyseessä silkka kieliongelma ? (Jospa englannin opiskelu auttaisi alkajaisiksi...)

Toisella kierroksella emme harmi vaan voi seurata ennenaikaisia tuloksia Belgiassa vaikuttavasta Frite européenne -blogista jolla on lupa julkistaa tulokset ennen Ranskaa. (Sitä odottaessanne voitte lukea sieltä selkokielellä oivat analyysit tilanteesta ja vaalikampanjasta ylipäätään, miksi blogittaja äänesti ensin traktorisetää ja muita eriskummallisia tarinoita.)

Me huristammekin heti seurueemme ranskalaisten äänestettyä maaseudulle Champagne-alueelle juhlimaan pitkää viikonloppua, meni syteen tai saveen !

Voici un petit échantillon des points qui m'ont frappée ; en vrac détails et grandes lignes, tout comme dans le débat. Avec un énorme regret de ne pas avoir découvert le bullshit loto version présidentielles 07 ci-dessus ! Ca m'aurait permis de rester éveillé tout le long, sans m'assoupir par ci par là et rater de perles rares...

Ségo clame l'école obligatoire dès 3 ans. Certes, Tom a commencé à 2 ans puisqu'il le réclamait et qu'il a eu la chance d'avoir une place. Je trouve toutefois que - surtout si l'un des parents ne travaille pas - on doit avoir le choix ; la possibilité mais pas l'obligation. En Finlande l'école est obligatoire à 7 ans et ça va pour nous. Sans vouloir tourner le couteau dans la plaie, cf l'étude PISA de l'OCDE. Na.

Sarko veut maintenir l'EPR et reste évasif sur les énergies renouvelables. Certes, crédits d'impôts et promotion des immeubles HQE... mais on veut bien plus. Question de survie.

Ségo suggérait de faire raccompagner toutes les femmes gendarmes qui rentrent tard le soir, pour éviter les agressions - deux en six jours. (Chef de bande pligaa suggère du coup de ne plus embaucher des femmes gendarmes pour éradiquer le problème... une vanne no limit de la part de mon homme pas macho pour un clou !) Une drôle de proposition. Inventée sur le champ ? Illumination spontanée ?

Côté boulettes, Sarko a pris l'EPR pour la 4e génération de centrales et s'est vautré pour la part de nucléaire dans la production d'électricité en France en avançant 50%. Ceci dit, Ségo n'a fait guère mieux en citant 17%, alors qu'en réalité c'est 78,5%. Les deux redoublent.

En tant que Finlandaise, j'en veux personnellement à Ségo de mentionner la Finlande comme le premier pays à faire construire une centrale EPR (merci Areva), puis d'omettre de citer Tarja Halonen en parlant des femmes chef d'états ! (Problème de prononciation ? Et si elle apprenait déjà anglais...) (chuis chanmé !)

Hélas on ne pourra pas suivre les résultats dimanche soir sur la Frite européenne (et sa brillante analyse du débat et des campagnes électorales en général) car on sera en WE dans le Champagne et sans connexion ; on se rabattra sur un poste radio classique à 20H !

Sur ce, bon wik... quel suspense.


Elections avec un regard neuf / Vaalit ruohonjuuritasolta nähtynä

Sunnuntaina pligaa-jengin pomo täytti kansalaisvelvollisuutensa ja kävi äänestämässä, koko jengin tuella. Olimme palanneet aikaisin aamulla La Rochellesta ja upea hellesää houkutteli meidät fillareitten selkään. Minä äänestysoikeutta vailla oleva ulkomaalainen* ja kaksi alaikäistä tiiristelimme koulun pihalta ikkunan takana hämärältä vaikuttavaa salia, jossa ihmeen kaupalla ei ollut jonoa nimeksikään.

Olimme selittäneet pojille mistä asiassa oli kyse, ja etenkin pikkupligaa (kohta 3v) osoitti suurta kiinnostusta tapahtumaa kohtaan.

- Missä Jacques Chirac on, onko se tuolla kopissa ? Mitä se vanha presidentti sitten tekee ? Kuoleeko se ? Missä isi on ? Joko on uusi presidentti ?

Isompi pligaa (5v) kuunteli tyynesti selitykseni ja hyväksyi silmää räpäyttämättä senkin, että on kaksi eri kierrosta ja toiselle pääsee vain kaksi voittajaa. Illalla vaalituloksia telkasta katsoessamme poika seurasi totisena vaalikeskusteluja, eikä näyttänyt kovin kummastuneelta tulokset nähdessään. Niinpä, tällä kertaa yllätys oli se ettei ollut yllätystä !

* Kaikille ihmetteleville tiedoksi että harkitsen vakavasti Ranskan kansalaisuuden hankkimista, Suomen nykyisen lainsäädännön sallien kaksoiskansalaisuuden avioliiton kautta, kun taas aiemmin olisin menettänyt Suomen kansalaisuuteni. Toistaiseksi vain monimutkaiset kiemurat, jonottaminen kahdesti jossain tuomioistuimessa puolison kanssa jne ovat nujertaneet aikeeni...

Dimanche, le chef de bande pligaa a rempli son devoir en votant, avec notre soutien. Fraîchement rentrés de La Rochelle le matin même, le magnifique soleil nous a attirés sur nos vélos et nous nous baladions par la même occasion.

Une étrangère sans droit de vote* et deux petits méchamment mineurs attendaient derrière les vitres, en scrutant le bureau de vote où l'on ne distinguait aucun signe de files d'attente prévues.

Ayant expliqué le but de l'opération aux garçons, surtout le mini-pligaa se montrait très curieux et posait une tonne de questions.

- Il est où Jacques Chirac, j'l'vois pas... Il fait quoi après ? Il meurt ? Il est où papa ? On a un nouveau président maintenant ?

Le pligaa aîné écoutait stoïquement nos explications et accepta sans cligner le principe des deux tours et qu'aux deuxième figuraient seul les deux gagnants. Le soir, en regardant les résultats il ne sembla guère surpris - et en effet, la surprise cette fois-ci était qu'il n'y avait pas de surprise.

* A titre d'info, je devrai un jour faire les démarches pour obtenir la nationalité française, maintenant que la législation finlandaise n'interdit plus l'obtention d'une double nationalité par mariage... toutefois, les formalités administratives ont pour l'instant eu raison de ma motivation.


BOJO !

Kuten joka vuosi marraskuun kolmantena torstaina, uusi beaujolais-viini saapui tänään kauppoihin ja baareihin

Työpaikalla meidän osastollamme on jenkkifirmalle poikkeuksellisena traditiona maistella onko ko uutisviini banaanin- vai mustikan makuista, ja ihana sihteerimme järjestää aina puffetin punkkupullojen seuraksi.

Harmitti kun ei tullut ikuistettua tarjoilua, mutta kova nälkä (ja jano !) sai unohtamaan kaikki blogivelvollisuuteni ja herkuttelin antaumuksella rupatellen työkavereitten kanssa. Ilmakuivattua kinkkua, suolakurkkuja ja hillosipuleita, pieniä voileipiä... mmm !

EDIT : Nolo kuvituksen puute korjattu. Uhrauduin lukijoitteni puolesta maistelemaan lounaalla nektaria uudelleen osaston tyttöjengin kanssa ja carbonarat maistuivat poikkeuksellisen hyvältä. Vieressä komeilee illallisen etiketti. =P

C'est bojo !

Fort curieusement pour une boîte américaine, notre service fête tous les ans l'arrivée du beaujolais sous le signe d'un pique-nique dans notre étage, avec un buffet campagnard concocté par notre perle de secrétaire.

Cette année, pas d'exception : nous nous sommes retrouvés pour juger s'il avait plutôt une note de banane ou un soupçon de myrtille, avec moult tranches de bon saucisson des familles, des cornichons, du jambon cru, petits fours...

J'en oubliais tous mes devoirs de blogueuse et omis d'immortaliser le buffet. C'est dire à quel point nous étions dans l'ambiance !

EDIT : c'est chose corrigée maintenant - je me suis sacrifiée pour y regoûter avec une bande de cops de bureau... admirez mes carbo avec le bojo de midi, et l'étiquette de ce soir.  =P


Des rockeuses frenchies / Ne luvatut Ranskan rokkimimmit



Aidot rokkarit-kiertiksen tiimoilla Dominon kanssa suunnittelimme rokkimimmivisaa, joka ei (vielä) nähnyt päivänvaloa. Mutta löytyi parempaa...

Nyrpistelin pitkään nenääni You Tubelle, mutta eilen sattumalta törmäsin valloittavaan slam-artistiin Grand Corps Malade, josta olin jo kuullut puhuttavankin.

Telkassa vilahti eilen illalla sen video, ja halusin kuunnella puhuttelevan tekstin uudestaan. Oivaa sananokkeluutta, etnistä tunnelmaa pahan esikaupunkialueen pääkaupungista Saint-Denis... Vaikkei kieltä ymmärtäisikään, slämmin rytmi on tarttuva ja video hienosti kuvattu. Kun kerran olin paikalla, kurkistin samalla löytyykö muita suosikkejani - kohtalokas virhe joka maksoi taas niitä yöunia. Medis olitko kekannut etsiä DJ Zebraa täältä ?! Lisäksi löytyi jo aiemmin mainostamani Olivia Ruizja Dionysos hurjan viulistimimmin kera, kuten myös Emilie Simon, La Grande Sophie, Anaïs, rappari Diams jonka Zebra miksasi U2:n kanssa, vuosien takainen lempparini Rita Mitsouko sekä veljeni kaikkien aikojen suosikki ranskattarista Niagara !

Bonne nuit YouTube... =P

N.B. Les Frenchies connaissent déjà tout ceci... mais j'invite toutefois à cliquer sur les liens pour découvrir les clips !


Réunion de parents d'élèves / Vanhempainkokous koululla

Les parents d'élèves de la maternelle furent conviés à une réunion d'info samedi ; pour la classe des tout-petits à 9h, puis pour les moyens à 10h30. Planning serré !

Un pur produit de l'éducation finlandaise comme moi est toujours intriguée par les aléas du système français, et ne manquerait sous aucun prétexte les réunions.

Pour les tout-petits et petits, la réunion commença par un tronc commun dans le réfectoire (la cantine) où la directrice expliqua le fonctionnement de l'école, soulignant le respect des horaires (avec des parents arrivant une vingtaine de minutes en retard, sans la moindre excuse, ça prend une dimension surréaliste) et autres principes de base.

Ensuite nous suivîmes les enseignants dans les classes pour parler de nos propres bambins. Explications sur le programme de l'année, les occupations des petits etc. Le plus intéressant fut de découvrir les autres parents et d'échanger avec eux.

J'enchaînai sur la réunion dans la classe de Jules ; pas de séance cantine car les parents sont déjà censés être au courant de tout. Je pus faire connaissance avec la méthode de la nouvelle maîtresse du grand Pligaa, et fus ravie d'apprendre que l'accent est mis surtout sur le langage, la lecture et l'expression en général - avec des sorties en médiathèque !

Je pus également admirer les oeuvre de notre Dali en herbe, et immortaliser quelques pièces :

Pikkuruisten koulun maternellen vanhempainkokoukset olivat kaikki tämän viikonlopun lauantaina ; aivan pienten (2-2,5v) heti aamusta klo 9 ja "keskikokoisten" (4v) klo 10:30. Tiukka aikataulu !

Taaperoitten vanhemmat aloittivat yhteisellä osalla koulun ruokasalissa, jossa johtajatar selitti perusjuttuja, tähdensi täsmällisyyden tärkeyttä sekä ylipäätään koulun sääntöjen noudattamista.

Hieman surrealistisia tavoitteita kun ottaa huomioon että yli puolet vanhemmista saapui myöhässä, pahoittelematta mitenkään aiheuttamaansa häiriötä. Suomalaisena lakia- ja ylipäätään hyviä tapoja kunnioittavana minua ihmetytti taas kerran. Johtuneeko siitä ettei kyseessä ole "oikea" koulu, vai ovatko yhtä piittaamattomia myöhemminkin ? Epäkohteliasta ja sivistymätöntä.

Ruokalassa kumminkin kuhisi ja hälisi, eivätkä syntipukkeina olleet ne muutamat mukaanotetut lapset, vaan vanhemmat itse. Johtajattaren paikalla olisin lyönyt nyrkillä pöytään ja vaatinut hiljaisuutta (jos olisin puljun johdossa, minulla tietenkin olisi luonnollista auktoriteettiä ja rahkeet moiseen), mutta nyt vain pinnistelin kuullakseni mistä puhuttiin.

Seuraavaksi siirryimme luokkahuoneisiin opettajien kanssa, ja saimme puhua lempipuheenaiheistamme eli omista nasuistamme. Mitä ne puuhaavat kun eivät osaa kertoa ; kenen kanssa kaveeraavat ; miksei isoveljeä löydy välitunnilla (eivät ole samaan aikaan !) ; mikä oli siansaksalorun alkuperäismuoto... Saimme myös selityksen heittelyvimmalle joka juonsi juurensa tilanhahmottamisharjoituksesta.

Samaan syssyyn kiiruhdin esikoisen luokkaan jossa tapasimme open ilman ruokalasessiota : vanhojen konkareiden vanhempina meidän oletettiin jo tietävän kaiken koulusta ja sen tavoista.

Oli mielenkiintoista tutustua paremmin Julesin uuteen opettajaan ; Tom oli "perinyt" isoveljen ekan vuoden open joten olimmekin jo vanhoja tuttuja. Tämä uusi tuttavuus vaikutti avoimelta ja kertoi panostavansa kielelliseen ilmaisuun ja kirjoihin ; luvassa mm kirjasto- ja mediateekkivierailuja !

Luokassa komeili pikkutaiteilijoitten uusimmat teokset, ja sain ikuistettua hurjan ukkelin ja luokassa luettavia loruja, joista poika ilahtui kotiutuessani.


Nananananère scolaire / Kukas koulun hännän nostaa...

En 2003 l'OCDE a conduit pour la deuxième fois une enquête sur les acquis des élèves au niveau mondial.


J'ai une raison de plus d'applaudir le système scolaire finlandais dont je suis un (pur) produit (modeste !)... Avec moins d'heures, nous brillons tant en maths qu'en langues, avec fort peu de redoublements et de résultats remarquables sur tous les fronts. Pligaa pligaa !

Source : l'Internaute - journal du savoir.

EDIT (21/09/06) : L'année dernière les écoles finlandaises ont introduit une nouvelle matière "connaissances des sentiments" à leur programme. Pendant les cours, les enfants apprennent à reconnaître et à analyser leurs sentiments, découvrent le fait que tout le monde ne réagit pas de la même façon aux événements ainsi que l'importance de s'exprimer ouvertement. Une excellente initiative qui vient s'ajouter à une matière "connaissances du citoyen" (code de la route, l'écologie au quotidien...) qui existait déjà de mon temps, mais encore peu repandu. Car les enseignants doivent montrer l'exemple, et je reconnais que moi-même en tant qu'adulte, j'aurais aussi besoin de ce genre de cours !

OECD:n koulututkimus PISA (Programme for International Student Assessment) vuodelta 2003 saa taas uutta julkisuutta kansainvälisissä medioissa. Sen tiimoilta muutamia suomalaisille mieltäylentäviä faktoja.

Ranska kunnostautuu saralla pisimmillä koulupäivillä Meksikon ohella, ja tietyillä luokilla jopa pistää pahemmaksi. Maternelle-tarhassa, esikoulussa ja alaluokilla lapsilla on 27 viikkotuntia, collège-tasolla jo 28 tuntia ja lukiossa 30-40 ! Eikä tämä tietenkään takaa parempia tuloksia, jopa päinvastoin.

Suomi taas paljon pienemmällä tuntimäärällä yltää toiselle sijalle matematiikassa, heti Hong Kongin jälkeen - Ranskan ollessa pänttäämisestä huolimatta vasta 16.

Olinkin aina ihmetellyt miksi suuri osa täkäläisistä jää luokalleen, ja tilastot vahvistavat sen mitä pelkäsinkin : lähes 40% 15-vuotiaista on jäänyt luokalleen ainakin kerran ! Jopa tarhatasolla voi tuplata, vaikkei siitä todistetusti ole hyötyä vaan haittaa ja motivaation puutetta, tai peräti epäonnistumisen tunnetta. Olenpa kuullut jopa vanhemmista jotka muka lapsen omaksi eduksi pyytävä luokallejäämistä. Pienillekin. Edesvastuutonta.

Raportin mukaan Suomessa luokallejäämisprosentti on 0,8 - ja Norjassa ei käsitettä tunneta lainkaan ; oppilaita tuetaan niin ettei moiseen ole tarvetta.

Kieltenopiskelussa pohjoismaat veivät kaikki mitalipallit ; Norjassa näemmä aletaan eka vieras kieli jo 6-vuotiaina (huippua) ja meilläkin jo 7v. Onko tämä totta ??? Luulin että se oli "vasta" kolmannella luokalla. Kuka on pihalla, OCDE vai minä ?!

Pligaa pligaa Suomi ! =)

EDIT (21/09/06) : Unohdin mainita lukeneeni uuden lukuaineen nimeltä "tunnetaito" lisäämisestä kouluaineisiin - erinomaisen haasteellinen aihe, jota aikuistenkin pitäisi opiskella. Mutta kuinka moni koulu opettaa ainetta oikeasti ? Ja vieläkö oi niin hyödyllinen mutta ammoin inhoamani kansalaistaito on olemassa ?


Ségo Sarko Hulot... aka Ranskan presidenttiehdokkaita (osa 2)

Dans la suite de notre série  candidats à la pelle, le dernier en date n'est personne d'autre que Nicolas Hulot.


Le journaliste-cascadeur ne ferait pas de mal dans les rangs chaotiques des Verts - si seulement ils arrivaient à se décider s'ils en veulent ou pas...

Les gouvernements des deux bords l'ont déjà sollicité, mais le Monsieur Ushuaïa n'a encore jamais dit oui à quiconque. Or, l'avenir de la planète étant de plus en plus menacé, il est prêt à se sacrifier si besoin. (Ouf, nous voilà sauvés !)

Selon un sondage, 82% des Français lui feraient confiance pour les questions d'écologie (oui, mais l'Elysée ?!), 46% le souhaiterait le voir se présenter - et déjà 7% d'intentions de vote. Toujours mieux que François Bayrou.

Allez les Verts ! (Ca tombe bien ; je déteste le bleu).

Et en tant que BA du jour, allez faire un tour du côté du site Un défi pour la terre, si ce n'est déjà fait. Des gestes simples multipliés par un million peut déjà amorcer un virage dans le bon sens. Merci pour elle.




Jatko-osassa sarjaan pressakandidaatteja lapiolla (à la pelle = roppakaupalla), uusin tulokas joka on hilkulla uhrautua ehdokkaaksi on töllön luontoreportteri Nicolas Hulot.

Kaaoksenomaiseen vihreitten sekasotkuun suuresta kansansuosiosta nauttiva stunttimies (reportaasinsa ovat hyvinkin vauhdikkaita ; riippuliitoa ym) olisikin tervetullut pelastusrengas - tosin osa heistä ei edes osaa päättää haluavatko miestä riveihinsä.

Sekä oikeistolais- että vasemmistolaishallitukset ovat jo kosiskelleet miekkosta ympäristöministerikseen, muttei Hulot ollut koskaan suostunut mukaan. Nyt hän selittää maapallon tulevaisuuden olevan sen verran vaarassa, että on pakko ryhtyä radikaalimpiin vetoihin - ja jos kukaan muu ei niitä tee, niin hän on käytettävissä.

Erään viikkolehden gallupin mukaan 82% ranskalaisista luottaisivatkin reportteriin ympäristöasioissa (mutta että pressanlinnaan ?!) ; 46% haluaisi hänen olevan presidenttiehdokkaana - ja 7% ilmoittaa äänestävänsä, eli yhtä paljon kuin keskustaoikeiston UDF:n François Bayrou (hah).

Allez les Verts ! (Tykkäänkin enemmän vihreästä kuin sinisestä ; vrt fudisjoukkueen sotahuuto).

Lisälukemisena ranska-faneille : Haaste maapallon puolesta -liike kannustaa ihmisiä elämään ympäristöystävällisemmin ja kertoo faktaa asian tiimoilta. Testien perusteella voi laskea kuinka paljon saastepäästöt vähenevät jos itse parantaa tapojaan ; lupausten myötä tajuaa miten pienetkin teot vaikuttavat jos miljoona ihmistä tulee mukaan leikkiin.  Toistaiseksi jo puoli miljoonaa messissä !


Gallup : résultats / tulokset


Viikon aukioloajan jälkeen kaksikielisyysgallup on suljettu ja PligaaBlogi tarjoilee äänestäjille ja muillekin lukijoille mielipidetutkimuksen tulokset.


Suomenkielisiä ääniä oli lähes kolme neljäsosaa kaikista, mikä mitä luultavimmin vastaa ylipäätään lukijakuntani jakautumaa.


Suurinta osaa lukijoista kaksikielisyys ei haittaa sen kummemmin ; kolmasosa kummallakin kielellä ilmoitti lukevansa molemmat versiot ; joka kymmenes sai kipinän oppia toista kieltä - ja muutama uskaltautui väittämään sen hankaloittavan lukemista.


Ranskankielinen (kolmas) jokerivaihtoehto kuului "Haluaisin että blogitukset käännetään saman tien" ja selittyy sillä, että harmittavan suuri osa jutuistani julkaistaan ensin vain suomeksi, ja käännös ilmestyy epäsäännöllisen vetkutteluajan päästä. Spontaanin jutun kirjoitettuani innostus jotenkin lätistyy ja käännös tuntuu joskus hieman pakkopullalta. Tässä jutussa meinasi harvinaista kyllä käydä toisin päin, koska mielipidetutkimussanasto ja analyyttiset sanakäänteet ovat paljon tutumpia ranskaksi, enkä meinannut saada mitään järkevää kotimaisella.


Bonuksena kyselystä poiki uudenoloinen "taitto" ; eräänlainen kompromissi isompia fontteja toivoneille lukijoille. Sanomalehtimäinen otsikko + "koukuttaja" + teksti -periaate tuntuu ainakin minusta itsestäni hyvältä. Mea culpa - olen toivoton jästipää ja haluan nähdä mahdollisimman paljon tekstiä skrollaamatta. Ehkä tämä on sitten se oikea ?!


HUOM : Blogituksen lopussa alkuperäiset kysymykset ja äänten lukumäärät.






Après une semaine d'ouverture, le bureau de vote a clos ses portes et vous livre une analyse des résultats du sondage sur le bilinguisme de PligaaBlogi.


Très peu de votes côté francophone, ce qui donne au lectorat de mon pays d'adoption bien moins de poids face à l'écrasante majorité finnoise : seulement 22 votes en français, contre 73 dans ma langue maternelle.


Mais les conclusions sont à peu près les mêmes, peu importe la langue - ce qui prouve que je ne favorise pas trop mes compatriotes ! Sauf pour la traduction en temps réelle, ce qui vous valait une option bonus en français. Promis, j'en tiendrai compte et garantis des traductions bien plus rapides à l'avenir. 30 minutes c'est bon ?!  =)


Quant à l'analyse des résultats, la plupart des lecteurs ne voient pas le bilinguisme d'un mauvais oeil, voire y trouvent leur compte en lisant les deux langues. Je ressens une fierté toute particulière en découvrant que mon blog donne envie d'apprendre le français - ou même le finnois ! Trois personnes en tout ont toutefois osé prétendre l'affichage double comme quelque chose de négatif (les deux abonnés de Blogilista que je viens de perdre ?!?!).


Je plaide coupable pour une publication paresseuse des traductions, en voici la raison : Afin d'entretenir mon finnois que je ne pratique plus assez à mon goût, j'ai pris l'habitude de disserter dans ma langue maternelle au moins pour mon blog. Du coup, le post sort dans un élan de spontanéité une première fois - puis l'enthousiasme tombe un peu pour la traduction en laissant place à une réflexion plus mûre, et me fait réaliser parfois que le tout devrait être réécrit, ou pire, pas écrit du tout.


Enfin, en bonus de cette analyse, je retiens qu'il vaut mieux retarder la publication du premier jet en finnois, le temps de traduire en français - et surtout, que la lisibilité du blog dépendait plus de la taille de police que du bilinguisme. Ce qui m'amène à proposer cette nouvelle mise en page "journal", avec son titre et chapeau en plus gros.


Alors, qu'en dites vous ?!


                      *   *   *


Ci-dessous les questions originales et les votes.


Q: Mita mielta olet blogin kaksikielisyydesta ?   (73 Votes)   

A1: Luen molemmat kielet ottaakseni kaiken irti.   (23 Votes)   
A2: Antaa kipinan ranskan opiskeluun.   (7 Votes)   
A3: En lue ranskaksi mutta ei se ole haitaksikaan.   (41 Votes)   
A4: Ranska on turhaa, se vain hankaloittaa lukemista.   (2 Votes)


Q: Que pensez-vous du fait que le blog soit bilingue ?   (22 Votes) 

A1: Je lis les deux langues et j'adore !   (7 Votes)   
A2: J'ai envie d'apprendre le finnois du coup.   (2 Votes)   
A3: J'aimerais que tout soit traduit en temps reel !   (4 Votes)   
A4: Cela ne me derange pas.   (8 Votes)   
A5: Cela nuit a la lisibilite du blog.   (1 Votes)   


Ecole finlandaise vs française / Ranskan koululaitos blogituttaa

Traduction française en bas de page !

Ranskan koulusysteemi huolestuttaa taas

Vannoutuneena Suomen koululaitoksen puolestapuhujana olin jo hyvin penseä täkäläistä menoa kauempaa tarkastellessani.

Ei koulua keskiviikkoisin, mutta useimmiten lauantaiaamuisin : tuplapäänsärky vanhemmille. Vielä enemmän kuitenkin askarruttaa luokittelu "hyviin" ja "huonoihin" opinahjoihin - jo melkein tarhasta lähtien voi jumittua ns huonoon uraan, jollei ole oikeissa kouluissa. Lehdissä puhutaan jopa koulukamikazesta (suicide scolaire), jos hyvä oppilas osuu huonoon kouluun.

Yksityiskoulut kukoistavat ja privaatti tukiopetus on tuottoisaa bisnestä tämänpäivän Ranskassa. Julkinen koululaitos tuntuu entistä kykenemättömältä opettamaan lapsille sivistyksen peruskiviä, puhumattakaan että antaisi kipinää jatko-opintoihin. Hyvä jos oppivat lukemaan !

(Eilisessä lehdessä oli kiinnostava juttu globaalista metodista vs tavaaminen, opetettaessa lapsia lukemaan, mutta siitä myöhemmin...)

No liioittelen kuin aito marseillelainen, mutta aihe puhuttelee nyt kun molemmat pojat menevät jo "kouluun" ; maternelle eli kolmivuotinen esikoulua vastaava 3-6 vuotiaille. Alle kolmivuotiaat kuten Tom pääsevät jos ovat päiväkuivia ja löytyy tilaa.

Toisaalta, mieheni kävi Pariisin muka hienointa lukiota Janson de Sailly, poroporvarillisessa 16. arrondissementissä eikä saanut edes ylioppilastodistusta. Onneksi pääsi kuitenkin kiinteistöalan korkeakouluun ja jatkamaan Sorbonneen. Kyseiset varatiet toimivat kuitenkin paljon huonommin nykyään, eikä niiden varaan kannata rakennella lastensa tulevaisuutta.

Satumme asumaan ns ZEP-alueella eli zone d'éducation prioritaire, "etuoikeutetun koulutuksen alue". Ko alueilla luokat ovat hieman pienempiä (20-25 oppilasta 30 sijaan), ja valtion budjetti jonkin verran suurempi - auttaakseen hankalassa oppiympäristössä asuvia... ZEPit jaetaan kolmeen eri luokkaan ; EP1 on pahinta painajaista ja EP3 on hilkulla menettää lisäbudjettinsa koska "liian hyvä". Kuulumme jälkimmäiseen tapaukseen, ja johtajatar vakuuttelikin viime vuonna sen olevan positiivista : enemmän resursseja. La preuve : tästä todistaa mm se että Tom pääsee jo alle 2,5v aamupäivisin kouluun koska luokkia avataan tarpeeksi.

Hän tosin pelkäsi alueen tippuvan pois ZEP-rankkauksesta kaupunginosan maineen parantuessa. Parempi olla ZEPien parhaimmistoa kuin ei-ZEPien hännänhuippuja, vailla budjetteja. Mutta tuo leimaaminen huonoksi alueeksi arveluttaa kuitenkin.

Jännitystä on siis ilmassa : Jules menee kouluun maanantaina, ja Tom ensi perjantaina. Suomikoulukin alkaa sitä seuraavana keskiviikkona, mutta sinne ei alle kolmivuotiaat pääse.

Tarvitseeko mainita että viikonloppumme vietetään reput selässä koulua leikkien ?

Viime vuoden innostusta ja lisää kommentteja kouluvuoden tiimoilta kategoriassa Koulu-école !

Le système scolaire français m'interpelle, une fois de plus. Ne jurant que par l'école publique égalitaire et de qualité que j'ai connue en Finlande, j'avais déjà quelques préjugés en arrivant en France - bien avant d'avoir des enfants.

Le plus insensé des concepts reste l'absence des cours le mercredi, pour une raison historique obscure...  et les cours de samedi matin qui n'existe plus depuis la préhistoire chez moi. Un double casse-tête pour les parents ! Surtout que l'année scolaire française est la plus longue de tous les pays européens. Les vacances d'été en Finlande durent 10 semaines, de fin mai à mi-août.

Mais le plus inquiétant reste l'inégalité dans la qualité d'enseignement ; les ZEP étant considérées carrément comme du suicide scolaire pour de bons élèves. Si l'on ne suit pas le bon cursus, adieu diplômes.

Certes, la directrice de la maternelle nous avait présenté le statut ZEP comme un avantage : taille des classes réduite (20-25 au lieu des 30 habituels), plus de ressources et de moyens. Selon elle, mieux vaut que l'école reste en ZEP. D'ailleurs, les instits ont fait la grève au printemps pour la conservation du statut.

Je dois avouer que Tom n'aurait probablement pas eu de place en maternelle à deux ans dans un quartier hors ZEP, et qu'il est ravi d'y aller vendredi prochain.

Inutile de préciser que les deux petits écoliers ont passé le WE avec leurs cartables sur le dos, en jouant à l'école !


Candidats à la candidature pour l'Elysée / Kandidaatti-kandidaatteja jonossa pressanlinnaan Ranskassa

Un bref condensé des candidatures qui prolifèrent au PS : après la pimpante Ségolène, maman de quatre enfants et adepte de recyclage des idées (de droite), voici le wanna-be jeune et motard "Che Fabius" qui nous promet un vice premier ministre chargé du développement durable. Qui dit mieux ?!


Le Palais de l'Elysée, Ranskan presidentinlinna (c) Wikipedia France

Vain muutama päivä sitten Ségolène Royal julkisti sotasuunnitelmansa tullakseen valituksi Ranskan ensimmäiseksi naispresidentiksi - ja sitä ennen sosialistipuolueen presidenttiehdokkaaksi. Jälkimmäinen saattaakin osoittautua ylipääsemättömäksi kompastuskiveksi, mikä tekisi kisasta tylsän miesvoittoisen kuten aina ennenkin. Mussuliini ehti jo blogittamaan aiheesta, joten siirryn seuraavaan kandidaattiin.

Ranskan entinen (ja nuorin) pääministeri, maan EU-perustuslakiäänestyksessä ei-vaihtoehtoa voitokkaasti ajanut Laurent Fabius tiedotti vuorollaan millaisella strategialla aikoo samaisen puolueen presidenttiehdokkaaksi. Lisäksi hän "podcastaa" ja bloggaa - kurkistin mutta tunnustan etten viitsinyt kuunnella. =)

Seitsemän kultaisen ohjenuoran kiinnostavin kohta on minusta ainakin lupaus nimittää tulevan hallituksensa numero kakkoseksi - varapääministerin korskealla tittelillä - kestävän kulutuksen ministeri.

HIENOA ! Ehkä täällä vihdoin saadaan jotain aikaiseksi ympäristönsuojelun merkeissä.

Kuka ehdottaa parempaa ? Sosialisteilla on siis nyt jo nuorekas neljän lapsen äiti joka hurmaa mediat ja pihistää bisnesideoita oikeiston suosikilta Sarkozyltä, kestävän kulutuksen kunkku - kuka ja mitä seuraavaksi ?

Jatkuu...

(Koukutuin jännitysjatkiksiin niin että oli pakko aloittaa toinenkin tällä...)


Suomi-Koulu Pariisissa *pub* / Ecole finlandaise à Paris *mainos*

Ohessa Pariisin Suomi-koulun yhteystiedot :

Sähköposti pariisinsuomikoulu [at] windowslive.com ; yhteyshenkilö Päivi Kauppila.

Koulu toimii keskiviikkoisin iltapäivällä Pariisin viidennessä arrondissementissä, metroasema Place Monge.

Pariisin Suomi-koululla on nyt myös viralliset nettisivut : Suomi-Koulu Pariisi !

     *     *     *

Ci-dessous les coordonnées de l'Ecole Finlandaise de Paris :

pariisinsuomikoulu [at] windowslive.com ; contact Päivi Kauppila.

L'Ecole Finlandaise de Paris fonctionne le mercredi après-midi dans les locaux d'une école parisienne dans le cinquième arrondissement ; métro Place Monge.

N.B. Maintenant l'école dispose également d'un site : http://suomikouluparis.wordpress.com !


Rockeuses françaises / Ranskan rokkimimmit

Un bref aperçu des rockeuses françaises pour mes compatriotes ! Mais vous les connaissez déjà par coeur je parie. Vive les rockeuses made in France...

Piilomajan emäntä tuuletti saaneensa Olivia Ruizin levyn, ja sain kipinän blogittaa ranskalaisista rokkimimmeistä, kuten olenkin jo pitkään suunnitellut. Alunperin värväsin Dominoa tekemään rocktietovisaa naispuolisistakin artisteista, mutta aita on sittenkin matalin kysymyksittä ja ranskalaisiin keskittyen...

Olivia Ruiz on tämänhetkisiä ranskalaisen musiikkitarjonnan virkistävimpiä kasvoja ; ei uskoisi että hän oli täkäläisen Idols-ohjelman eli Star Academyn kandeja. Liian rokki typy karsiutui sieltä, mutta ponnahduslauta teki terää ja sooloura kukoistaa. Huom : putiikissa on vinha hihaton marcel-paita kesäkelejä varten ("maista minua" - viittauksena artistin albumin nimeen Suklaanainen) !

Dionysos-bändin keikoilla tunnelma on hulvatonta, ja viulisti rokkaa iltapuvussa ja balleriinoissa uskomattomalla valovoimalla. Allaolevat kuvat lainattu dionyweb-sivuilta :

Maximum Kouette -kokoonpanon kitaristi on miehen exä opiskelijavuosilta, mutta täytyy tunnustaa jo vuosikausia konserttisaleja kolunneen tyttöbändin uusimman hitin Et Alors olevan mainio. Pätkän siitä voi kuunnella täällä ; myös useampi vanha biisi saatavilla ilmaiseksi.


Ecole finlandaise donne le ton pour l'été / Suomi-koulun kevätjuhlissa jorataan

Pariisin Suomi-koulu on silkkaa rock'n'rollia : kevätjuhlassa tänään suvivirren sijaan isojen ryhmä tempaisi Lordi-coverin niin että jytisi, ja pienemmät ryntäsivät tanssilattialle hyppimään riemuissaan.

Keskiviikkoiltapäivisin toimiva Suomi-koulu lopetti hieman tavallisia kouluja aiemmin - "tavallinen" koulu jatkuu kesäkuun loppuun asti ; syksyisin koulut sitten taas alkavat syyskuun alussa.

La fête de fin d'année de l'Ecole finlandaise de Paris se termina sur une note très hardos : le groupe de grands a présenté la chanson victorieuse d'eurovision - euphorie généralisée chez les petits et même chez les moins petits. On n'en revient toujours pas d'avoir gagné !


Santé bancale / Sairasta terveydenhoitoa

Ranskassa on huipputehokas SOS Médecins -lääkäripalvelu, josta saa tilattua kotiin lääkärin hätätilanteessa muutaman tunnin varoajalla, myös öisin ja viikonloppuisin - jos asuu oikealla alueella. Tämä toimi loistavasti viime kuussa esikoisen kuumeillessa 41°C asteessa (meillä ollaan kovia löylynheitossa...) ; lääkäri tuli reilun tunnin sisällä.

Tänä viikonloppuna La Rochellessa ei ollut yhtä hyvä "onni" : SOS Médecins eivät harjoita alueella, ja hätänumero Samu ei voinut auttaa lauantaiaamuna, koska tavalliset lääkärit ottavat vastaan lauantaiaamuisin. No eipä sattunut yksikään tuntemistamme - olivat pitkää helatorstaita viettämässä, kuten mekin. Samu joka oli sanonut voivansa auttaa klo 14 lähtien selittikin sitten häkeltymättä että pitää odottaa klo 20 asti jolloin sairaalan Maison Médicale avaa. Jos aamulla oli jo kova hätä, olisivat sanoneet suoraan että iltaa ennen ei heiltä kannata odottaa rikkaa ristiin !

Löysimme sitten omin nokkinemme lastenlääkärin päivystyksen sunnuntaiaamuksi, josta irtosi diagnoosit ja reseptit, sekä päivystävän apteekin osoite. Eli täällä on paras olla omatoiminen... ja osata ranskaa. Tai sitten vaan terve kuin pukki.

Onneksi maisemat korvaavat vähän sairasteltua viikonloppulomaa ja huolta kiehumispisteessä keikkuvasta pikkupligaasta :

Ô malheur, nous avons découvert que SOS Médecins n'exercent pas dans le 17 ! Nous nous sommes trouvés dans un vide médical samedi dernier, le Samu ne voulant pas nous aider puisque les médecins consultaient le samedi matin - sauf qu'on était le WE de l'Ascension...

En rappelant le samedi après-midi, ce même Samu nous a (même pas très) gentiment conseillé d'attendre 20h et l'ouverture de la Maison Médicale aux urgences. Délai qu'ils ne pouvaient pas nous indiquer le matin, bien entendu. En cas de vraie urgence on est mal barré et mieux vaut donc être débrouillard... ou avoir des enfants pas malades !

Heureusement, nous avons trouvé une permanence le dimanche matin, avec un pédiatre charmant qui connaissait même l’adresse de la pharmacie de garde ! Et les paysages magnifiques ont compensé un peu le temps perdu à la recherche du médecin et l'inquiétude pour le petit en ébullition.


Paysages briards / Brie-maisemia

Voici quelques paysages de la route de retour de ce WE ; j'ai un faible pour les vieilles pierres - me voici comblée ! Seule la grisaille du ciel m'a freinée, et même en ayant édité les photos, voici le mieux que je puisse vous offrir...

Vappuviikonlopun paluumaisemia ; olen heikkona vanhoihin kiviin ja olisin voinut napsia kuvia muistikortin toisensa jälkeen. Ainoastaan epätoivoisen harmaa sää hillitsi minua ; yllä jo photoshopatut kuvat joissa taivas ei enää ole lainkaan alkuperäisen uhkaava...


Aventures briardes / Brie-tuoksuisia vappuseikkailuja



Un WE à la campagne ! Invités dans une maison briarde que des amis viennent d'acheter, nous avons pu changer de décor, et malgré la pluie ce fut un moment délicieux, avec un accueil cordial dans un cadre superbe.

Le gang des pligaa renforcé s'est rué sur les knacki avec pommes noisette, la glace puis une boîte de Tirlibibi, tout ça arrosé de dessins animés ; quant aux grands une raclette collait parfaitement à la météo digne d'un premier mai finlandais. Alors qu'en réalité, il a fait bien meilleur au pays des cent mille lacs...

Meidät oli kutsuttu vapunviettoon Brien alueelle suomalais-ranskalaisten kavereitten luo. Muutama kuukausi sitten ostamansa tyypillinen alueen kivitalo paljastui huikeaksi paikaksi, harmi vaan ettei sää suosinut ulkoleikkejä vaan satoi roimasti.

Säähän sopi huisa vappuateria perunasalaatteineen (aaaaaah onnea !) ja racletteineen... ja pligaajengi sai katsoa piirrettyjä syödessään nakkeja ja palloperunoita ja jäätelöä - loppuhuipennuksena Haribon Tirlibibi-jättikarkkipakkaus. Mmm.


Journée totalement surréaliste / Täysin surrealistinen päivä

Il y a quatre ans pile, j'ai vecu la journée la plus surréaliste de ma vie, et la une des journaux d'aujourd'hui m'a projetée dans le passé.

Nous sommes rentrés de la maternité avec notre premier bébé flambant neuf, inquiets comme tout parent fraîchement lâché dans la nature avec sa progéniture.

Dans l'après-midi, un nuage de guêpes est venu noircir le ciel et s'est installé pour quelques instants dans notre jardin - du jamais vu, avec un bourdonnement d'une intensité incroyable.

Le soir, Le Pen passe au deuxième tour face à Chirac.

Peut-on faire plus surréaliste ? Une chose est certaine : la journée restera gravée dans nos mémoires à jamais.

                 *    *    *

Tismalleen neljä vuotta sitten oli varmaankin elämäni surrealistisin päivä. Päivän lehdetkin siteerasivat sitä etusivulla tänään...

Kotiuduin synnäriltä esikoisen kanssa ; mies kävi hakemassa mersulla johon tutisevin käsin tungettiin kantokoppaa takapenkin vöihin, vikisevän käärön mekkaloidessa sen sisällä kirkkaassa auringonpaisteessa.

Esiteltiin talo vauvalle, se ihmetteli ja äimisteli ; itse ällistelimme että nyt sitten ollaan omin neuvoin tommosen kanssa. Koti vaikutti aivan oudolta, yht'äkkiä kaikki tuttu vaikuttikin vieraalta. Taisin samaistua nyytin tunteisiin liiankin vahvasti.

Iltapäivällä pihalta kuului outoa surinaa ; laitoimme ikkunat kiinni suojeluvaiston käydessä ylikierroksilla ja vähän ajan päästä koko taivas pimeni. Valtava pilvi ampiaisia lensi tiiviissä kokoonpanossa ja peitti koko auringon. Jossain vaiheessa pörräävä armeija sai päähänsä kasautua puutarhatuolin jalkaan : varmaankin halkaisijaltaan puolimetrinen kuhiseva pallo viipyi siinä muutaman hetken, sitten uhkaava surina taas voimistui, taivas pimeni uudestaan ja musta uhkaava pilvi loittoni hiljalleen. Helpottava hiljaisuus vallitsi talossa, vauva tuhisi unissaan autuaan tietämättömänä ulkona juuri tapahtuneesta melkein yliluonnollisesta ilmiöstä.

Mies kävi pikaisesti äänestämässä pressanvaaleissa, vaikka olisi kyllä mieluusti jättänyt väliin sillä kertaa. Illalla vaalivalvojaisissa kävi ilmi sosialistien silloisen kandidaatin Lionel Jospinin tipahtaneen pois jatkosta, ja toiselle kierrokselle Jacques Chiracin lisäksi menikin mustana hevosena äärioikeiston Jean-Marie Le Pen.

Toisella kierroksella sitten kaikki vasemmistolaiset äänestivät hampaita kiristellen Chiracia, estääkseen Le Penin valinnan.

Ensi vuoden vaaleissa povataan samaa pelottavaa mahdollisuutta. Äärioikeisto saa yhä useamman sympatiat, koska valtapuolueilla ei vaikuta olevan mitään käypiä ratkaisuja nuorten työttömyyteen tai muihin ongelmiin ; samoin viimesyksyiset mellakat vahvistavat äärioikeistoa.

No, tästä lööppiuutisesta huolimatta päivästä tuli ikimuistoinen !


Shopping culinaire / Ruokashoppailua

Pour continuer dans le shopping, Saint Martin de Ré possède aussi un marché couvert alléchant... Un régal pour l'objectif - et pour les papilles !

Saint Martin de Ré voi ylpeillä myös kauppahallillaan, jossa ruokashoppailija saa ihastella toinen toistaan houkuttelevampia ruokatiskejä : tuoretta kalaa ja mereneläviä, kauden komeita vihanneksia, ihania garriguette-mansikoita, maalaisleipiä ja -makkaroita, Lounais-Ranskan ankkasäilykkeitä...


Une présidente pour la France aussi ? / Ranskassakin kohta naispressa ?

Ségolène va-t-elle profiter de l'absence d'un candidat évident à gauche pour que la France suive l'exemple finlandais et élise une femme présidente, à l'instar de Tarja Halonen qui vient de se faire réélire ?!

[EDIT ] Une curiosité commune relie les deux : Tarja qui vivait en concubinage depuis des années, s'est décidée à se marier pour faciliter le protocole lors des déplacement à l'étranger, alors que Ségolène a officialisé sa relation en se PACSant, pour un coup de pub pour ce contrat civil.


Ensi vuoden vaaleihin on lämmitelty jo jonkin aikaa, kukin tahollaan ja enemmän tai vähemmän avoimesti. Sisäministeri Nicolas Sarkozy valtapuolueen johdossa omaa tehokkaimman vaalikoneen ; valtapuolue jonka nimi on aina ihmetyttänyt minua : UMP eli Union pour la Majorité Présidentielle - presidentin enemmistöjengi. Moista löytyy vain Ranskasta !

Vasemmistosta ei tunnu löytyvän itsestään selvää ehdokasta, ja sosialistien pääsihteerin François Hollanden avovaimo (wikipedia kääntää englanniksi domestic partner...), entinen ministeri Ségolène Royal (kunikaallinen sosialisti !), aikoo käyttää tilaisuutta hyväkseen mustana hevosena.

Ehkä Ranskallakin näin on tilaisuus saada naispresidentti ?! Nuori uusi naama, neljän lapsen äiti - haravoi varmaankin ääniä myös oikealta.

Ségolène ärsyttää sekä omissa että vastapuolen riveissä ; viimeisin kommentti joka komeili lehdissä oli kansanedustajan tokaisema :

"Elle plaît de loin, mais irrite de près." (Hänestä pitää kaukaa, mutta hän ärsyttää lähellä...)

EditH : Tasapuolisuuden vuoksi tiedoksi että Pariisin pormestarinvaaleissa taas oikeisto (samainen UMP) asettaa ehdolle naisen : 17 arrondissementin pormestari Françoise de Panafieu on tomera rullaluisteleva ehdokas !


Parole parole parole... / Päällepuhumisen jalo taito

Une co-bloggueuse finlandaise à Paris commente avec assiduité les manifs des étudiants avec beaucoup de pertinence pour nos compatriotes, et je voulais seulement ajouter que le débat télévisuel d'hier soir sur la deux fut un flagrant exemple de pires habitudes de Français en matière de respect de parole et de débat civilisé...

Anzi on postaillut ahkerasti opiskelijamellakoista ja analysoinut terävästi aihetta.

Seurasin sivusilmällä eilisiltaista telkkakeskustelua aiheesta, ja se oli parasta (lue : pahinta) ranskalaista päällepuhumista - kukaan ei kuunnellut ketään, nuoret olivat äärimmäisen agressiivisia, poliitikot kapulakielisiä ja Arlette Chabot joka juonsi ohjelmaa oli helisemässä heidän kanssaan.

(Aiemmassa postauksessaan Anzi olikin muistuttanut hykerryttävän osuvasti Berlusconille, että loppuun puhuminen on huonoa ruokaa syövien pohjoismaalaisten hullu harrastus - sama pätee todistetusti myös Ranskassa...)

Kiistelyohjelmassa positiivisinta oli magrebilaissyntyinen tyyppi joka analysoi tilannetta huumorilla ja puolueettomasti. Oli ollut töissä Ruotsissa ja Englannissa kun täältä ei irronnut mitään, ja heitti kehään tervettä vertailua - muistuttaen että muualla ihmiset kunnioittavat myös sananvuoroa ja antavat muittenkin puhua, ja jopa KUUNTELEVAT vastapuolen mielipiteitä. Utopistista !

Kuka olikaan sanonut että useimmiten ihmiset eivät kuuntele toisiaan, vaan odottavat että puhuja lopettaa saadakseen itse sanottua asiansa ?

La plupart de jeunes étaient d'une agressivité à toute épreuve et parfaitement hermétiques à toute argumentation adverse ; les politiciens rabâchaient des solutions dont personne ne semble vouloir - et tout le monde parlait en même temps, ce qui rendait le débat quasi impossible à suivre. Le respect de parole de l'autre (sans parler d'une vraie écoute...) devrait être enseigné à l'école !

Qui déjà avait dit que les gens n'écoutaient pas les autres, mais attendaient qu'ils terminent de parler pour prendre la parole ensuite ?


Champagne, sci-fi et pétrole / Shamppanjaa, scifiä ja öljynporausta

Un énième reportage photo de notre virée en Champagne il y a quinze jours : à un moment la route nous a amenés au pied d'une colline de vignes, dominée par une statue énigmatique qui pointait le ciel du doigt. Une vision féerique, avec le givre et le soleil hivernal !

En bonus totalement hors sujet, le panneau solaire d'un téléphone de secours de l'autoroute A4 dont le design me propulse invariablement dans une dimension intergalactique. En référence à une silhouette sombre bien connue ?!

Il ne manque que la photo du puits de pétrole que l'on peut apercevoir au bord de cette même autoroute. Cet engin surréaliste pompant tranquillement dans le sol de l'or noir si près de Paname aurait bien mérité figurer ici, pour la curiosité, mais le photographe officiel se trouvant au volant cette opération s'avéra trop périlleuse et la curiosité devra attendre une future expédition pour être immortalisée dans le blog...

Toissaviikonlopun kuva-antia eli shamppanjapeltojen taianomaista kuuraa : aivan yllättäen kiemurteleva pikkuruinen tie vei meidät kukkulan juurelle - ja sen huipulla komeili vaikuttava patsas sormi ojossa taivasta kohti. Varmaankin paasaamassa kuplien parantavasta mahdista...

Kolmantena pyöränä on moottoritien hätäpuhelinten aurinkopaneeli - ovat jotenkin niin scifiä kuin olla voi, tulee ihan intergalaktinen olo niitä katsellessa.

Tästä jäi vielä uupumaan se öljynporauskaivo jonka ohi ajettiin - olin ratissa ja mies kieltäytyi moisesta idioottimaisesta reportaasista. Yksi levoton juttu siis säästyi myöhemmäksi.


Timbrée / Postailuseikkailuja

NRV-ment du jour à la Poste : vu mon arrivée tardive au bureau, j'en ai profité pour faire un saut à La Poste pour acheter de belles timbres collection. A 10h, bizarrement, plus de file d'attente...

Ayant obtenu mon carnet d'impressionnistes, impossible d'avoir un timbre "normal" pour une facture à envoyer : on me renvoie vers les distributeurs automatiques pour cela. Là, curieusement, une file d'attente se profile. Normal ; les guichets ne vendent pas de vulgaires Marianne.

Voulant me débarrasser de la petite monnaie puisque la Poste doit être le seul endroit où les distributeurs acceptent même les pièces d'un centime, j'attends mon tour. Or, il me manquait 1ct pour un compte rond, et en bonus je récupère en guise de monnaie 19 pièces d'un centime. Bingo.

Où puis-je signer la pétition pour l'abolition des pièces d'un et de deux centimes, comme en Finlande ?!


Tämänaamuinen hatutus tulee postista :

Olin joka tapauksessa saapumassa auttamattoman myöhässä töihin, joten otin kaiken ilon irti ja piipahdin postissa hakemassa postimerkkejä - kymmenen pintaan jonot ovat haihtuneet taivaan tuuliin. Sain kuin sainkin oikeita postimerkkejä impressionistien mestariteoksista, mutta tiskillä oleva virkailija ei suostunut myymään tavallisia postimerkkejä laskujen postittamiseen.

Sitä varten minun piti mennä automaatille - jossa oli jono. Virkailija jäi pyörittelemään hiustupsuaan yksin tiskille ja ajattelin edes pääseväni eroon pikkukolikoista, koska postin automaatit taitavat olla ainoat joihin kelpaa yhden sentin kilit. Mutta yksi sentti jäi uupumaan postimerkin hinnasta, ja kun täydensin isommalla kolikolla mokoma kädetön rosmo palautti ylijäämän eli 19ct yhden sentin kolikkoina. Jackpot.

Mihin allekirjoitan vetoomuksen, että moiset kiusankappaleet poistetaan Ranskassakin ?!


Kiffe kiffe Faïza !!!

En ce moment, je me régale dans le métro - grâce à la lecture de Kiffe kiffe demain de Faïza Guène. Son verbe tranchant et drôlissime d'épargne rien ni personne ; les revers de la vie d'une ado des cités ponctués de trouvailles linguistiques et de jeux de mots réjouissants absorbent le lecteur au point de rater les correspondances dans le métro.

L'assistante sociale aux mains manucurées qui fouine dans son sac "Vieuxthon" (mes excuses hilares à Edith et aux autres fashionistas en possession de l'objet incriminé...), le copain qui l'a connue haute comme une barrette de shit, etc.

Trop mortel !


Tuorein metrolukemiseni on ilmaislehden 20 Minutes ohella Faïza Guène'in Kiffe kiffe demain, jossa pariisilaislähiön teiniasukas tykittää elämänsä varjo- ja nurjia puolia hervottomalla tyylillä ja huumorilla.

Kirjaa lukiessa samalla hihityttää ja raivostuttaa ; miten itsekkäitä ja kammottavan rasisteja ihmiset voivat ollakaan. Kirja pursuilee uskomatonta kielellistä nokkeluutta ja esikaupunkislangia.

Olisi hauska nähdä suomalainen käännös Hällä väliä huomiselle, sillä pelkästään kirjan nimen käännös askarruttaa minua. Kif-kif (arabian kieltä) tarkoittaa "ihan sama", eli miksei hälläväliäkin kävisi, kun taas verbi "kiffer" tarkoittaa tykätä. Onko kääntäjä missanut sanaleikin, vai olenko minä hakoteillä ?

EDIT : nyt luettuani kirjan loppuun asti käy ilmi että kirjailija on todellakin tarkoittanut sanaleikiksi kif-kif ja kiffer -ilmaisujen välimuodon ; ymmärrän kääntäjän päänsäryn löytää kotimainen vastike jossa hälläväliä ja tykätä yhdistyisivät...

Riemastuttavia esimerkkejä :

"Tulevaisuus huolestuttaa meitä, mutta varmaankin aivan turhaan sillä meillä ei todennäköisesti edes ole mitään tulevaisuutta."

Isänsä hylättyä perheen, kirjan minä-henkilö Doria lohduttautuu ettei tämä kyllä ikinä pääse paratiisiin ; portsari evää sen ovella.

Sosiaaliviraston täti joka penkoo jokaviikkoisella tapaamisella "Vieuxthon"-laukkuaan (Vuitton-luksusmerkistä väännetty ; vieux = vanha ; thon = tonnikala / ruma nainen) - tämän johdosta hihitin pitkään itsekseni metrossa... Pahoitteluni ko kapistuksen omaaville trendi-ihmeille, oli vaan niin hupaisa.


Positive attitude =D

Un article sur le plaisir du magazine Psychologies m'a tout particulièrement touchée (voyez comme je suis en retard dans mes lectures ; ceci date de juillet) et comme par enchantement, depuis ce matin je vis dans une succession de petits bonheurs : un motard qui me laisse passer avec mon vélo ce matin ; un bébé qui me gazouille et dit auwwwoirrrrrrrrrrrrrr dans le métro (j'ai le même à la maison !) ; un polka finlandais (sonnerie de Nokia) joué par des musiciens dans le métro...

J'ai osé recycler le slogan boîteux de Raffarin en titre, car après tout, il y a du vrai dedans - et il a le mérite de m'éviter une traduction !


Vaihtaessani metrolinjaa tänä aamuna olin lukemassa lehtijuttua "Miten nauttia elämästä", kun metron käytävällä tuli vastaan (se olin siis minä joka kävelin, ei bändi...) Säkkijärven polkkaa soittavat muusikot.

Uskomatonta miten voi ilahtua jostain yhtä tahvosta kuin kotimaisesta pelimannimusiikista, mutta siinä keskellä pariisilaismetron persoonatonta kiirettä ja tylyjä ihmisiä, pieni vilahdus Suomea lämmitti sydäntä ja pysähdyin kaivamaan euroa kassini uumenista. Ohikulkijat närkästyivät kun tukin tietä ja muusikot toljottivat kun heitin kolikon saatteeksi pienen kannustuslauseen - eivät tainneet edes tietää tulkitsevansa perinteistä Nokian soittoääntä, elleivät sitten olleet ranskaataitamattomia romanialaisia...

Hieman sitä ennen metrossa oli tosikon ikäinen typy virnistellyt ja jokellellut mulle, ja poislähtiessään hoki n 50x owwwwuaaaaaaa (au revoir), tismalleen kuten Tom. Olin sulaa vahaa ja hymyilin monta asemaa myöhemminkin, takuuvarmasti älyvajaan näköisenä.

Lehtijutussa olikin juuri kyse elämän pienistä iloista, ja todettiin onnellisuuden perustuvan lähinnä ihmisen kykyyn nauttia pienistä asioista ja arjen yllättävistä käänteistä. Mitä enemmän tavoittelee nautintoa, sitä kauemmaksi se karkaa. Mainittiin mm suomalainen tutkimus onnellisuuden kokemisen vaikutuksesta pitkäikäisyyteen (H.-T. Koivuma-Honkanen). Hyvä Suomi !

Pienet odottamattomat tapahtumat ja ohikiitävät onnen häilähdykset osoittautuvat tärkeämmiksi kuin Suuret Onnet (lottovoitto, pramea talo, lihava pankkitili...), ja näistä pitää nauttia kun kohdalle osuu.

Huomasin omalla kohdallani olevan tärkeää viitata kintaalla ympärillä pällisteleville tuntemattomille. Ajatelkoot mitä haluavat ; jos minusta on tärkeää antaa ropo soittajille tai lässyttää ja vilkuttaa tuntemattomalle vauvalle metrossa, en voisi vähempää välittää olenko muiden mielestä outo. Ja toisaalta, eikö ole hienoa olla oikealla tavalla outo ?!

Jälkikaneettina kommentti otsikosta, jonka johdosta koko maa naureskeli entiselle pääministerille (Raffarin). Tämä siteerasi Lorie-teinitähden biisiä Positive Attitude ja usutti kansalaisia positiivisempaan ajatteluun - homma haiskahti kauas PR-konsultin neuvomalta suosionkalastusvippaskonstilta, mutta ehkä ukkeli olikin ihan tosissaan ja oli kekannut sloganin lastenlastensa levyhyllystä...


Blague belge / Belgialainen vitsi

Comment fait-on une bonne affaire ? En achetant un Français le prix qu'il vaut, et en le revendant le prix qu'il s'estime...


Kuinka netota reilu voitto ? Ostamalla ranskalaisen oikealla arvollaan, ja myydä se eteenpäin itse arvioimallaan hinnalla...
[Ja koska pidän itseäni melkein ranskalaisena, tämä voidaan laskea puhtaaksi itseironiaksi !]


Adonis des poubelles / Roskakuskit rimputtavat

Eilen ovikello soi kun olimme juuri saaneet illallistettua, ja pojat ryntäsivät kilvan ovelle katsomaan kuka rimputti kelloa pihan perukoilla kujalla. Huikkasin oven raosta ketä siellä ja ilmoittivat olevansa roskakuskeja. Lupasin tulla heti ja pompin sisälle kaivelemaan kukkaron ja taskujen pohjilta rahaa.

Ranskassa tietyt ammattikunnat harjoittavat vuodenlopussa ovimyyntiä joulukalentereineen, kerätäkseen varoja mitä erilaisimpiin tarkoituksiin. Palomiehet keräävät palomiesten orpolasten yhdistykselle, postinkantajat ties mihin, ja palvelujen varmistamiseksi seuraavalle vuodelle valtaosa kansasta ostaa mukisematta tyhjänpantiksi seinäkalenterin.

Palomiehillä on yleensä paras menekki kalentereilleen, mutta meidän tämänvuotiset roskakuskitpa olivatkin salskeita ja urheilullisia miekkosia !

Hier soir après le dîner, on sonne à notre porte. Les garçons courent à la porte pour essayer de voir qui se trouve derrière le portail au fin fond du jardin, et j'entrebâille la porte pour demander qui est-ce. On me répond "les éboueurs", et je m'exécute pour acquérir un énième calendrier avec des chats pour la plus grande joie des enfants.

A noter que cette année, les "poubelleurs" étaient plus beaux que les pompiers ! J'attends le facteur de pied ferme, ça se trouve il battra les deux autres corps de métier haut la main.


Beaujolais nouveau ! Punkkua ilmassa... ja laseissa

Kas kun meinasi unohtua koko "merkkipäivä", eli marraskuun kolmannen torstain beaujolais nouveau.

Maineikas nektari tuli kauppojen hyllyille vasta nyt ekana sallittuna myyntipäivänä, eli kipitän heti töitten jälkeen markettiin ostamaan maistiaisia sekä patonkia ja juustoja.

Muoti-ilmiö on levinnyt muittenkin kuin beaujolais-alueen uusiin viineihin ; kaikki kynnelle kykenevät ratsastavat uutuusviinisuosiolla ja - tämä on huippu - aiheesta on tehty blogikin. Mitähän vielä ?!

Tapahtuma juontanee juurensa vanhasta pakanallisesta tavasta, mutta muutaman viime vuoden aikana on alkanut tuntua että koko maailma on omaksunut juhlan kuin konsanaan halloweenin. Jotain hyvääkin globalisaatiossa.

Tänä vuonna tarjolla pitäisi olla vähemmän tavaraa, mutta sitä maukkaampaa. Huomisista lehdistä saa sitten lukea onko tässä vuosikerrassa banaania, mustikkaa tai jotain muuta aromia...

A la vôtre !


Olisiko sittenkin mahdollista että ranskalaiset voivat joskus harvoin olla väärässä ?!

Sisäministeri Nicolas Sarkozyn toissapäiväinen kommentti Pariisin menetettyä olympialaiset Lontoolle :

"On ne peut pas voir la France accumuler tant d'échecs, y compris aux Jeux olympiques, sans se demander si ce n'est pas nous qui avons tort et le monde qui a raison".

Vapaamuotoinen käännös : Ranska ei voi kerätä näin monia epäonnistumisia, olympiakisat mukaan lukien, kysymättä onko se itse väärässä ja muu maailma oikeassa.

Harvinaisen tervettä itsekritiikkiä - en ole tainnut koskaan ennen kuulla moista ranskalaisten, saatikka sitten ministerin suusta, ja olin tipahtaa metron penkiltä lukiessani sitaattia lehdestä.

Kyseisen ministerin kannanotoista ja poliittisesta linjasta voidaan olla montaa mieltä, mutta tämä oli ilahduttavan avoin kyseenalaistaminen !

Samainen ministeri komeilee myös juorulehtien kansissa, koska huhutaan vaimonsa Cécilian olevan eroaikeissa - ja luultavimmin jo tilapäisesti asumuserossa. (En ole kovin tarkasti lukenut Voici-ym julkaisuja, pitäisi käydä kampaajalla useammin...)

Cécilia oli tiiviisti mukana kamppanjoissa ja mm kansliapäällikkönä tai vastaavassa avaintehtävässä, ja heidän yksityiselämänsä oli julkista omaisuutta ; mm heidän pieni poikansa oli toivottamassa onnea isälleen puoluekokouksessa joku aika sitten. Nyt tämä julkisuus on kääntymässä ministeriä vastaan, eikä hän oikeastaan voi kaiken logiikan mukaan yht'äkkiä ruveta suojelemaan yksityiselämäänsä.

Se joka leikkiin ryhtyy, leikin kestäköön.


Tänään töissä

Ranskassa oli tänään työpäivä.

Asiassa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, mutta perinteisesti lundi de Pentecôte eli helluntai oli lomapäivä, ja takuuvarma "silta" eli pidennetty viikonloppu joka osui joka vuosi sopivasti maanantaihin, toisin kuin aselepo- ym merkkipäivät.

Mutta pääministeri Raffarin hallituksineen onkin päättänyt, että jos koko Ranska tekee töitä yhden ylimääräisen päivän kansallisen solidaarisuuden merkeissä, saadaan varoja parantamaan vanhusten elinolosuhteita. Tämä lähinnä koska toissavuotiset helteet tappoivat tuhansia vanhuksia, sairaaloiden ja eläkekassojen pystymättä tekemään heidän avukseen muuta kuin valittamaan varojen ja resurssien puutetta.

Kaiken huipuksi toukokuun kaksi muuta lomapäivää eli vappupäivä ja toisen maailmansodan aselepo 8.5. osuivat kummatkin sunnuntaiksi, ja kuten saattoi olettaa päätös otettiin vastaan maanlaajuisella purnauksella. Ammattiliitot kipusivat verhoihin, täkäläisen sanonnan mukaan (meillä Tom toteuttaa käytännön ihan kirjaimellisesti) ja uhkasivat lakkoilla... juuri tuona kyseenalaisena päivänä !

Lopputuloksena ainoastaan 44% ranskalaisista oli töissä ; kaupungin virastot ja jopa koulut olivat kiinni monissa paikoissa, ja ne poloiset jotka tekivät töitä muidenkin edestä eivät tienneet minne laittaa koululaisensa, ja tietenkin julkinen liikenne lakkoili myös. Pääministeri tuntui ajattelevan että tehköön kukin mitä haluaa ; oli itse sairaalassa leikkauksessa ja viis veisasi koko jutusta. Bravo.

Hupaisana jälkikirjoituksena mainittakoon, että Ranskan valtion rautatiet SNCF kiersivät asian ovelasti : he päättivät antaa lomapäivän ja korvaukseksi pidentää päivittäisiä työtuntejaan 1 minuutilla 52 sekunnilla. Tämä olisi ehkä ollut uskottavaa Sveitsissä missä junat kulkevat minuutin tarkkuudella, mutta Ranskassa asia lähinnä naurattaa... muita paitsi junalla matkustavia.